Motivaatio koetuksella

Heti alkuun voin sanoa, ettei vuosi 2017 ole lähtenyt ihan suunnitelmien mukaan liikkeelle ainakaan urheilun osalta. Opinnot ja ns. muun elämä on sen sijaan sujunut ihan normaalisti.

Lokakuun lopussa viime vuonna aloin tuntemaan itseni väsyneemmäksi, kuin normaalisti, mutta laitoin paljon stressin piikkiin. Koulussa alkoivat deadlinet lähetyä ja aerobinen kunto ei ollut sillä tasolla missä olisin sen halunnut olevan. Valmennusryhmän treeneissä alkoi tuntua joka kerta pahemmalta, mutta en tietenkään halunnut myöntää olevani ongelmissa. Alkoi tulla pientä flunssaa, penikat oireilivat ja nukkumisesta ei tullut mitään. Pidin taukoa treenaamisesta ja aloin karsimaan muitakin menoja.

Olon alkoi tauon myötä helpoittaa ja palasin takaisin normaaliin arkirytmiini. Kaikilla elämänosa-alueilla meni kaikki juuri niin kuin pitikin. Alkutalvesta tulikin sitten jo takapakkia. Hengitys alkoi vinkua juostessa ja treenin jälkeen yskiminen jatkui läpi yön niin, ettei nukkumisesta tullut mitään. Vähensin juoksun osuutta kokonaistreeneistä, koska tuntui, että vain juoksu provosoi yskää. Uinti ja pyöräily sitä ei kuitenkaan tehnyt, ainakaan niin pahasti.

Oloni ei kuitenkaan ollut millään tavalla kipeä, joten en osannut pelätä mitään sen pahempaa. Ajattelin vain keuhkojen ärtyvän kylmästä ilmasta. 

Vuoden vaihteessa olo ei ollut vieläkään helpottanut ja kunto alkoi laskea treenaamisesta huolimatta. Motivaatio bloginkirjoittamiseenkin alkoi olla kortilla, kun tuntui, ettei ole mitään mistä kirjoittaa treenien sujuessa niin huonosti. Tammikuun alussa nielin ylpeyteni ja myönsin sen, ettei nyt mene ihan putkeen. Marssin lääkärille ja minulle tehtiin heti laajat verikokeet. Ensimmäisten tulosten perusteella olin elämäni parhaimmassa kunnossa. Hemoglobiiniarvo oli palautunut aivan loistavasti verenluovutuksen jälkeen, tulehdusarvo oli normaali, kaikki oli kunnossa niiden mukaan. Pari päivää sen jälkeen sain mykoplasmatestin tulokset ja sehän alkoi jo avaamaan ongelmaa. Testin perusteella olin mykoplasman sairastanut todennäköisesti juurikin syksyllä ja kroppa ei ollut siitä vieläkään palautunut. 

Antibioottikuuriahan se tarkoitti ja mielikin alkoi kirkastua josko lääkekuuri helpottaisi oloa. Vasta kuurin vikoina päivinä aloin huomaamaan muutosta olotilassani ja yskiminen väheni. Kuurin loputtua sain kuitenkin palata takaisin entisten ongelmien pariin kun yskiminen ja hengittämisen vaikeus palasi. Lepäsin lisää ja aloin miettimään kesän kisoja ja sitä, että taitaa jäädä tämäkin kisakausi välistä. Motivaatio mielialan positiivisena pitämiseen oli minimissä, kun mietin, etten tänä kesänäkään pääse välttämättä tekemään sitä mistä eniten pidän eli treenaamaan kisoihin ja kisaamaan.

Nyt pikku hiljaa olo alkaa normalisoitumaan. Hengitysvaikeudet vähenevät viikoittain ja vähitellen olen pystynyt palaamaan takaisin treenien pariin. Vielä ollaan hyvin kaukana normaalista treenirytmistäni ja kunnostani, mutta suunta on parempaan päin, joten ei voi muuta kuin iloita.

Vaikka tuleva kisakausi jäisikin välistä, tulee niitä aina uusia. Nyt tavoitteena on saada itseni siihen kuntoon, ettei tarvitse joka lenkillä pelätä tukehtumista. Jos kisaamaan pääsen kesällä niin se tapahtuu sitten normaalista poiketen hyvin paljon myöhemmin kuin edellisinä vuosina. Toukokuu menee ainakin vielä treenatessa, mutta ehkä sitä johonkin triathlonkisaan vielä uskaltautuu loppukesästä.

Kaukana glamourista

Herätys, ruokaa, treenit, ruokaa, opiskelua, ruokaa, treenit, ruokaa, nukkumaan. 

Edellä oleva lause on päiväni pelkistettynä. Herään viiden ja kuuden välillä aikalailla jokaisena arkipäivänä. Teen pienen treenin, yleensä vain saadakseni edellisen päivän hapot pois kropastani, ja sitten lähden joko kirjastoon tai luennolle. Opiskelen päivittäin vähintään noin kahdeksan tuntia, siihen päälle treenaan noin 2-4 tuntia ja käyn vielä töissä. Onnekas olen siinä mielessä, että pystyn tekemään sellaisia töitä, jotka joko tukevat urheiluani tai opintojani. 

Kun päättää omistautua jollekin tietylle asialle, on hyvin äkkiä sen valinnan äärellä, että mitkä asiat joutuvat jäämään pienempään rooliin elämässäsi. Viikkoaikataulun tekeminen on välillä hyvinkin haastavaa, kun haluaisi tehdä vaikka ja mitä. Yksinkertaisesti vuorokaudessa ei kuitenkaan ole 24 tuntia enempää aikaa. Tiedän tekeväni hyvin itsekkäitä valintoja usein varsinkin koskein urheilua ja sen takia koenkin harvasen päivä huonoa omatuntoa päätöksistäni. Olen kuitenkin tehnyt tietoisesti sen päätöksen, että panostan satasella tiettyihin asioihin ja tiesin jo päätöstä tehdessä, että aina ei tule olemaan helppoa. 

Yksi ikävimmistä asioista, mitä ajan rajallisuus aiheuttaa, on se, etten ehdi näkemään kavereitani niin paljon kun haluaisin. Haluan menestyä sekä urheilussa että opinnossani, joten ne asetan usein etusijalle. Optimaalisin tilanne on kuitenkin se jos pystyn esimerkiksi tekemään treenini tai opiskelemaan kaverin kanssa, mutta valitettavan usein tuo ei kuitenkaan onnistu. Sosiaalinen elämä jääkin usein jalkoihin.

Kun yrittää pitää monia lankoja käsissään ja kontrolloida kaikkea mitä tapahtuu, tulee usein niitä hetkiä, kun kokee riittämättömyyttä. Haluaisi ehtiä tekemään paljon enemmän, kuin yksinkertaisesti on mahdollista. Jos pystyisin, lisäisin vuorokauteen ainakin sellaiset kymmenen lisätuntia. Sitten jo ehkä kerkeisikin tekemään kaiken mitä haluaisi. 

Viime päivinä olen kuullut jo ärsyttävyyteen asti sitä, miten väsyneeltä näytän. Kun vedän päivät usein hyvin aikataulutetusti, en edes lähde yrittämään peittää väsymyksen merkkejä naamaltani meikillä. Haluan nukkua mahdollisimman pitkään, joten uimahallilla ei sitten meikkailla, jotta keritään ajoissa luennolle. Jos olen väsynyt niin olen. En koe tarvetta peittää sitä muilta.

Vaikka tässä ei pääsekkään viettämään aina ihan niin hehkeää elämään, kuin ehkä haluaisi, teen kuitenkin niitä asioita, joita rakastan. En hyppäisi altaaseen 6:30, jos en siitä todella tykkäisi tai polkisi trainerilla paikallaan kolmea tuntia. Kun muistaa tehdä arjen keskellä pieneä asioita, jotka eivät välttämättä kuulu normaaliin päivään, jaksaa taas monta viikkoa kaikesta väsymyksestä ja kiireestä huolimatta.

Tee hyvää urheilemalla

Nykyään monet meistä harrastavat hyvinkin aktiivisesti liikuntaa ja motivaatiota haetaan erilaisista asiosta. Toisia motivoi kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin saavuttaminen, kun jotain toista voi motivoida esimerkiksi kilpailut. Meitä on moneen lähtöön.

Viime vuosina hyvän tekeminen urheilun avulla on lisääntynyt huimasti. On erilaisia järjestöjä ja hyväntekeväisyystapahtumia, jotka keräävät rahaa erilaisiin tarkoituksiin urheilun avulla. TEAM RYNKEBY on yksi niistä, joka yhdistää kaksi äärimmäisen tärkeää asiaa, liikunnan ja toisten auttamisen.

''Team Rynkeby on pohjoismainen hyväntekeväisyystapahtuma, jota johtaa Team Rynkeby Fonden -säätiö.''

'''Idea ajaa pyörällä Pariisin sai alkunsa vuonna 2001. Rynkeby Foodsin työntekijä Knud Vilstrupin todettiin sairastavan erästä keuhkosairautta. Sen vuoksi hän halusi tehdä jotakin asian eteen ja elää hiukan terveellisemmin, vaikka tupakoinnin lopettaminen ei tullut hänen kohdallaan kysymykseenkään.

Hän halusi tehdä jotakin, mikä parantaisi hänen kuntoaan samalla, kun itse tekeminen tuntuisi mukavalta.''

Idea ko. hyväntekeväisyystapahtumaan on siis lähtenyt liikkeelle yhden ihmisen toimesta, mutta tapahtuma on kasvanut joka vuosi ja saa paljon hyvää aikaan.

Team Rynkeby-tiimejä on monessa eri maassa ja Suomessa niitä on esim. Espoossa, Helsingissä ja Tampereella. Jokainen tiimi treenaa vuoden ajan yhdessä pyöräilyä ja koko homma huipentuu kesällä kun porukalla ajetaan Pariisiin.  '' 

''Tapahtumaa edeltävän vuoden aikana osallistujat harjoittelevat pystyäkseen pyöräilemään reilut 1 200 km Pariisiin, mutta sen lisäksi he ovat sitoutuneet lahjoitusvarojen hankintaan syöpää sairastaville lapsille ja heidän perheilleen.''

Kaikki vuoden aikana kerättävät varat menevät lyhentämättömiinä syöpää sairastaville lapsille.

Suomessa sairastuu noin 150 lasta syöpään joka vuosi. Syöpähoidot ovat todella kalliita ja raskaita sekä lapselle että hänen perheelleen. Lasten syöpien aiheuttajia ei aina tiedetä ja koska syövät ovat varsin harvinaisia lapsilla, voi niiden diagnosoimiseen mennä turhan paljon aikaa, koska ei osata etsiä niin vakavaa sairauttaa. Kaikki apu on siis hyvin tervetullutta.

Vaikka Team Rynkeby tekee paljon hyvää rahallisesti, auttaa se ihmisiä muutenkin. Voin hyvällä omatunnolla sanoa, että monet tutustuvat tapahtuman myötä ihmisiin joihin eivät välttämättä ikinä muuten tutustuisi ja solmivat näin uskomattomia ystävyyssuhteita ja pääsevät viettämään aikaa hyvin erilaisten ihmisten kanssa. Pääsin itse testaamaan Team Rynkebyn treenit Espoon tiimin kanssa kevään aikana ja samanlaista yhteisöllisyyttä on vaikea muualta hakea. Tiimin jäsenien taustat vaihtelevat paljon, mikä jo itsessään on todella rikas piirre ja kun siihen lisätään vielä sama motivaattori niin eihän lopputulos voi olla muuta kuin erinomainen. 

Haku vuoden 2017 tiimeihin on nyt käynnissä, joten jos etsit motivaatiota treeneihisi talven pimeisiin päiviin niin Team Rynkeby on loistava valinta! Sinun ei tarvitse olla huippu-urheilija pysyäksesi treeneissä mukana, vaan oma innokkuus riittää. Tiimin ideana ei ole kilpailla keskenään, vaan tehdä hyvää ja samalla pitää hauskaa ja ehkä siinä samalla saattaa kuntokin parantua ;). Eli tiimiin hakemalla ei menetä mitään! Mikä olisikaan parempaa kuin huolehtia omasta terveydestään ja samalla pystyä edistämään vielä muidenkin hyvinvointia!

Yksityiskohdat tiimeihin hakemisesta ja koko touhusta löydät TÄÄLTÄ.

Kisakausi avattu!

Viikko ei alkanut kovin iloisissa tunnelmissa. Allergiat olivat päättäneet pahentua sitten oikein kunnolla ja henkitorveen oli muodostunut kovan yskimisen takia nirhaumia, mikä johti siihen, että yskin välillä verta. Vanhat allergialääkkeet eivät auttaneet enää millään tasolla ja lääkärillehän sitä piti mennä. Lääkkeeni vaihdettiin ja annettiin ohjeita jatkon osalta, mitä en nyt täällä blogissa sen kummemmin ala puimaan. Lääkkeiden tehokkuutta pääsin testaamaan edellisenä viikonloppuna Kivikon SnowParkin rinteissä. Tarkoituksena oli juosta pitkää ja jyrkkää rinnettä ylös mahdollisimman nopeasti mahdollisimman monta kertaa ja merkitä ylös minkälaisia muutoksia tapahtuu hengityksessä ja yleisessä olotilassa. Kokonaisuudessaan juoksin mäen 24 kertaa ylös. Uudet lääkkeet eivät auttaneet tilanteeseen 100% teholla, mutta suunta oli kuitenkin parempaan.

Alkuviikosta tein kovan juoksu- ja lihaskuntotreenin, jolloin olotila oli ihan hyvä hengityksenkin suhteen. Tiistaina oli tarkoitus tehdä viimeinen kova treeni ennen lauantain kisoja, mutta suunnitelmat vähän muuttui.

Keskiviikkona lähdin vetelemään HCR Street Teamin kanssa, jossa olen mukana vetäjänä, intervalleja Eltsun kentälle. Treeninä oli 20min alkuverra, 400m-600m-800m-600m-400m vedot, 20min loppuverra. Ajatuksena oli vetää vedot 50% maksimista, mutta fiilis oli sen verran hyvä, että se suunnitelma lensi metikköön ja annoin mennä ihan fiiliksen mukaan. Jalat toimivat yllättävän hyvin, mutta keuhkot muistuttelivat, ettei se ilma vielä ihan löydä 100%:sti tietään keuhkoihini. Hengitys kuitenkin paranee tietenkin sitä mukaan, kun alennan rasitustasoa.

Kengät ovat vaihtuneet moneen
kertaan treenien välillä.

Kaikkien viikon treenien oli tarkoitus testata uusien lääkkeiden tehokkuutta ja paljon tuli kirjattua tuntemuksia ylös.

Torstaina oli tiedossa kova tehoinen uintitreeni. Huomasin sen, että olen alkanut tiedostamattani jättämään potkut vähemmälle, mikä oli tällä viikolla ihan hyvä juttu ;). Treeneistä selvittiin ja selkä taisi olla ainoa paikka, joka oli ihan jumissa harkkojen jälkeen. Viimeistään torstain treenien jälkeen tajusin, ettei tässä mitään keventelyä tulla tekemään ennen lauantaita ja loppujen lopuksi hyvä niin, että näkee mihin kropasta on kaikkien allergioiden ja rasituksen kera.

Jotta torstain uintitreeni ei olisi ainoa kova treeni, lähdimme tekemään vielä perjantaina pyörälenkkiä. Yhden jalan pyöritystä, perus rullailua ja peesiajoa noin 33-34km/h nopeudella. Kilometrejä mulla kertyi kokonaisuudessaan noin 50km.

Lauantaina olikin sitten aika laittaa numerolappu ekaa kertaa tänä vuonna kiinni paitaan ja katsoa millä tolalla se kunto on tällä hetkellä. Tiedossa oli 5km juoksukisa. Tavoitteena oli pystyä vetemään suurinpiirtein samalainen suoritus kuin viime vuonna, jolloin aikani oli 22:04min (ka 4:24min/km). Jalat tuntuivat yllättävän lennokailta aina 3km asti ja sitten alkoi ongelmat. Happoja ei jalkoihin alkanut kertyä, vaan koivut olivat se tekijä, joka vähän vaikeutti matkantekoa. 3-4km juostiin peltoalueella, jota ympäröi komeat koivut. Pahana siitepölyallegikkona se pätkä oli keuhkoilleni liikaa ja tahtia oli pakko hiljentää.

Päätin kuitenkin juosta mahdollisimman nopeasti pois pelloilta, minkä tiesin helpottavan oloani. 3-4km taittui aikaan 4:40min, johon olen erittäin pettynyt, mutta parhaani tein. 4-5km mentiinkin sitten niin kovaa kuin kropasta lähti ihan vain senkin takia, että tiesin maalissa odottavan vettä, jonka tiesin helpottavan hengittämistäni. Maalissa oltiin ajassa 22:12min, joka on 8sek huonommin kuin viime vuonna (ka 4:25min/km). Tämän hetkiseen juoksukuntoon nähden suoritus oli ihan hyvä, mutta eniten jäi hampaan koloon juurikin tuo 3-4km huono kilometriaika. Jos silloin olisi pystynyt puristamaan hieman lujempaa, olisi viime vuoden aika parantunut. 

Paljon jäi suorituksen puolesta hampaan koloon, mutta parempi niin. Kisakautta on kuitenkin niin paljon jäljellä, että ihan mielelläni parantelen kisa-aikojani kesällä ja syksyllä.

Koko vappu kului minun osalta aikalailla kisatessa ja treenaillen, mikä ei nyt ole varmaan kenellekkään blogiani pidemmän aikaa lukeneelle yllätys ;).

Tänään juoksentelin rennon pitkiksen 5:33min/km keskarilla Viikin pelloilla ja metsiköissä. Huomenna onkin sitten tiedossa ensimmäinen lepopäivä kahdeksaan päivään ja sitten onkin aika kääntää katse seuraaviin kisoihin, jotka ovat jo ensi viikolla.

Voimaa ryhmästä

Aina urheilu ei voi olla 100% kivaa. Jokainen treeni ei ole onnistunut tai saatikaan kivuton. Tavoitteita saavuttaessa jokaiselle tulee hetkiä, kun on vaikeaa ja asiat eivät tunnu sujuvan suunnitellusti.

Itse olen huomannut, että varsinkin kun siirryin yksilöurheiluun, vaikeiden hetkien käsittely on ollut raskaampaa, koska on niin paljon yksin treeneissä. Jos olet juoksemassa yksin 20km lenkkiä ja kesken kaiken tulee henkisesti vaikea hetki niin olet asian kanssa aivan yksin. Kukaan ei sinua siinä tilanteessa tsemppaa, vaan toimit itse omana tsempparinasi.

Sain taas viime torstaina loistavan tilaisuuden kokea, miten voimaannuttavaa se on, kun pääsee treenaamaan ryhmässä. Minut oli kutsuttu Team Rynkeby Espoon treeneihin mukaan. Odotin treenejä innolla, vaikka tiesin kyseisestä päivästä tulevan raskas urheilun suhteen. Ensiksi oli uintia ja sieltä suoraan vielä pyöräilemään, mutta niinhän se triathlonissa menee, että eka uidaan ja sitten poljetaan.

Sen, mitä Team Rynkebyn treenejä olin seurannut Instagramissa ja Facebookissa, tiesin, että treenit tulevat olemaan haasteita täynnä.

Pyörän säädöt kohdilleen niin on kivempi ja helpompi polkea.

Sali oli täynnä innokkaita pyöräilijöitä ja tunnelmasta aisti sen, että kaikki odottivat alkavaa treeniä mielenkiinnolla. Tiedossa oli lyhyitä vetoja korkeilla kadensseilla ja yksi pidempi veto. Korkeilla kadensseilla ajaminen on minulle vähän vieraampaa ja se osoittautuikin olevan treenin haastavin kohta, kun piti pyrkiä pitämään korkeita kadensseja yllä. Itselleni tällä hetkellä optimaalisin kadenssi pyörii siinä 85-95 paikkeilla. Sen jälkeen juoksu on sujunut ihan ok aina yhdistelmätreeneissä.

Hyvän musiikin avustamana ja kunnon ryhmähengellä kaikki treenit on helppo vetää loppuun asti täysiä. Porukassa treenatessa korostuu se, miten ketään ei jätetä, vaikka jollekkin tulisi kesken treenin hankaluuksia. Kaikki tsempaavat toisiaan ja hyvä ryhmähenki siivittää kaikki antamaan 110%. Vaikka kukaanhan ei sitä myönnä, niin tuleehan siinä porukalla treenatessa pieni  ryhmäpaine, joka auttaa entisestään yltämään parempiin tuloksiin.

Omasta mielestäni, vaikka harrastaisi yksilöurheilua, kannattaa ainakin silloin tällöin treenata myös ryhmässä. Porukassa treenaaminen tuo harjoitteluun vaihtelevuutta, jos ei mitään muuta. 

´

Kokonaisuutena minulle jäi oikein hyvä fiilis treenistä ja tulipahan muistutettua itseään taas, että onhan se kiva treenata porukalla, vaikka kisasuoritus tehdäänkin yksin.

Kun treenit sujuvat

Urheiluhan on kuin aaltoileva meri. Välillä ollaan aallonpohjassa ja välillä -harjalla. Itse kävin aallonpohjalla oikein kunnolla, mutta onneksi lepoviikko auttoi sen verran, että edellinen viikko sitten vietettiinkin aallonharjalla treenien suhteen.

Viikkon sisältyi paljon treenejä, vaikka työvuorojakin oli suhteellisen runsaasti. Onneksi sattui pari vapaapäivää ;) .

Maanataina minulla oli ihan sellainen fiilis, että nyt se flunssa iski minuunkin. Fysiikkatreenit menivät kuitenkin ihan hyvin pienestä väsymyksestä huolimatta. Yläkroppaa kuormittavat raskaat treenit päätimme jättää kokonaan väliin, koska selkäni on reagoinut niihin vähän liiankin voimakkaasti viime aikoina, joten parempi välttää ylirasitusta.

Treeniin mahtui kuitenkin yhteensä 90 vatsa- ja selkälihastoistoa, 5min hooveria, kylkipitoja, syvienvatsalihasten treenaamista ja erilaisia kyykkyjä. 

Tiistaina vedin kotona TRX:llä pienen keskivartalojumpan ja kehonhallintatreeniä. Illemmalla kävin vielä pienellä jalkoja avaavalla lenkillä. Juoksu on alkanut taas pitkästä aikaa kulkemaan paremmin. Ei vielä kuitenkaan mitään ennätyksiä juoksennella, mutta jokaiset treenit eivät ole tuskaisia tukkoisten jalkojen takia. 

Keskiviikon omistin kehonhuollolle foam rollerin ja blackrollin avustuksella. Pientä joogailua, rullailua ja venyttelyä. 

Torstain uintitreenit aiheuttivat jo etukäteen pientä jännitystä, koska edellisellä kerralla oli mennyt aivan älyttömän huonosti. Ei ollut kahteen vuoteen kulkenut yhtä huonosti. Mutta niinhän se menee, että pitäähän siellä aallonpohjassa käydä ennen kuin  voi surffailla aallonharjalla.

Heti alkulämmittelyn aikana kuitenkin tiesin, että tulee kulkemaan ainakin paremmin kuin edellisellä kerralla. Kulki niin hyvin, että valmentajakin yllättyi! Treenien jälkeen oli oikein mahtava fiilis pitkästä aikaa ja innolla odotin seuraavan päivän yhdistelmätreeniä.

Perjaintaina vedeltiinkin sitten pyörä-juoksu yhdistelmää. Tunnin pyöräily ja juosten 1km, 2x 1000m, 800m 200m, 400m loppuverra. Pyöräily sujui ihan normisti ja juoksukin ihan ok. Mukava tapa viettää perjantai-ilta, kun ei varsinkaan tarvinnut treenata yksin.

Launtaina taas rennompi päivä ja sunnuntaina kolme tuntia uintia. Uinti kulki oikein hyvin ja jaksoi kauhoa noin 7-8km ilman sen kummempia kramppeja ;). Illalla vielä pientä jumppaa kotona ja sitten oli taas yksi treeniviikko taputeltu.

Tällä viikolla on myös tiedossa kovaa treeniä ja paljon kaikkea muutakin mielenkiintoista, mutta niistä kerron myöhemmin lisää :)

HYVÄÄ ALKANUTTA VIIKKOA KAIKILLE!

Kohti kesää

Kesän kisat ovat jo mielessä melkeinpä joka treeneissä ja niitä vartenhan tässä aikalailla treenaillaan.
Aivan uudenlainen treenimotivaatio on löytynyt valmennusryhmän ansioista, johon sain kutsun viime syksynä. Vaikka triathlon onkin yksilöurheilua, niin tykkään treenata porukassa. Kilpailuhenkisen luonteen omaavana saan aina puristettua itsestäni vähän enemmän kun joku on kirittämässä, niinhän se varmaan menee melkeinpä kaikilla, oli kilpailuhenkinen tai ei.

Uinti on sellainen laji, jossa erityisesti korostuu ryhmässä treenaamisen voima.  Kun ui itseään parempien uimareiden kanssa, jokainen treeni on todella kehittävä ja opettaa lukemaan oman kropan tuntemuksia. Välillä teen ihan tietoisesti sitä, että uin koko treenin vähän liian kovaa omaan tasooni nähden ja sillä tavalla haen ihan uudenlaista ärsykettä kehoon. Ainakin tähän asti kroppa on reagoinut hyvin kyseisiin ''ylikoviin'' treeneihin.

Vaikka avovesiuinti on ollut minulle aina aikas pelottava kokemus niin tänä vuonna odotan innolla sitä, että pääsemme vetämään porukalla avovesiuintitreenejä. Ehkä tämä on se vuosi jolloin pääsen eroon avoveden pelostani, ainakin osittain.

Ei minua ole koskaan pelottanut itse vesi, vaan olen vilkkaan mielikuvitukseni avulla kehittänyt kaikenlaisia skenaarioita, joiden takia kroppa käy ylikierroksilla ja syke on normaalia korkeamalla, joka johtaa siihen, että väsynyn nopeammin. Tietenkin normaalia aikaisemmin väsyminen voi johtua myös huonosta kunnosta, mutta tiedän, että siitä se ei ollut minulla viime vuonna kiinni.

Yleensä minulla menee niin, että kun kaksi lajia sujuu, kolmatta lajia on hyvin vaikea saada samaan nippuun. Kun uinti ja juoksu sujuu, niin pyöräilyn kanssa on suuria vaikeuksia tai jos pyörä-juoksuyhdistelmä toimii niin uinti ei suju sitten millään.

Tällä hetkellä kaikki lajit sujuvat kohtalaisen tasaisesti joko yhtä huonosti tai yhtä hyvin. Tämän vuoden kisakalenteriin ja kisakauteen olen tehnyt muutoksia verrattuna edellisvuosiin. Pyrin ajoittamaan kisat mahdollisimman hyvin voimatasojen mukaan ja yritän ottaa jokaisen kisan hieman keveämmin eli omaa suhtautumista pyritään myös muuttamaan, jotta vältättäisiin turhan suurilta paineilta.

Treenaaminen jatkuu opiskelujen ohella ja eihän tässä ole kuin kaksi kuukautta ensimmäiseen kisaan. Hiljaa hyvä tulee ;)

Nuorten maajoukkueleiri

Sain marraskuun alussa sähköpostin, jossa minut haluttiin kutsua Suomen Triathloliiton järjestämälle nuorten maajoukkueleirille. Tuota viestiä lukiessa oli vähän hassu fiilis. Miksi minut haluttaisiin kutsua tuollaiselle leirille? En todellakaan ole tuolla tasolla. En kuitenkaan jättänyt tilaisuutta käyttämättä vaan lähdin rohkeasti mukaan.

Viimeset treenit menossa ennen leirille lähtöä.

Viime perjantaina lähdin kohti Turkua, jossa leiri pidettiin. Ensimmäisenä treeninä oli tiedossa uintia. Tiesin, että leiri tulisi olemaan varmaankin rankka kokemus, mutta uintitreenejä jännitin silti todella paljon. Kuntoni ei ole mitenkään hyvällä tolalla tällä hetkellä kaikenmaailman lonkkavaivojen takia.
Altaaseen pulahtaminen jännitti siis todella paljon varsinkin kun tiesin osan tulevista treenikavereista olevan kilpauimareita ja itse olen todella kaukana kilpauimareista XD. Ensimmäisistä treeneistä selvisin kuin selvisinkin hengissä ja oli vielä ihan hyvin energiaakin jäljellä.

Seuraavaksi oli tiedossa yhdistelmätreeni (spinning+juoksu). Pyöräily oli myös iso kysymysmerkki, koska satulaan en ollut istunut sitten elokuun. Noin puolessavälissä pyöräilyä lonkka sanoi sopimuksen irti, enkä pystynyt treeniä täyspainotteisesti loppuun asti vetämään. Juoksutreeni loppui myös lonkkakivun ja flunssasuuden takia lyhyeen.

Pienen hauskan (=kaukana hauskasta) lisän perjantaihin toi se, että eksyimme kaverini kanssa matkalla hotellille. Kaatosade ja kova tuuli ei ole mitenkään paras yhdistelmä hikitreenin jälkeen varsinkaan kun ei ole vaihtovaatteita mukana. Kaikkien kommellusten ja sähläyksen jälkeen selvisimme hypotermialta juuri ja juuri välttyneinä takaisin hotellille. Kuumat kaakaot nassuun ja mahdollisimman nopeasti nukkumaan.

Lauantaina kello soi niinkin "myöhään" kuin 6:00. Ensimmäiset sanani taisi olla "en voi hyvin" XD. Kurkku oli kipeä ja muutenkin olo oli aikas ryytynyt. Noh ei auttanut muu kuin lähteä rauhallisesti testaamaan uintitreeneihin pahenisiko olo. Onneksi kävi päinvastoin ja uinti vähän avasi röörejä. Uinnin jälkeen oli tiedossa hetki, jota olin odottanut koko aamu: kunnon aamupala. Tuli varmaan syötyä kolmen päivän edestä, mutta kyllä ole kulutuskin viikonloppuna sen mukaista.

Kaiken sen syömisen jälkeen oli vuorossa pieni tauko ja sitten juoksua. Tekniikkakuvausta, -treeniä ja 4-5x5min vk-vedot tuulessa ja tuiskeessa. Hengissä selvittiin noistakin ja taas oli vuorossa syömistä xD. Illalla oli vielä kuntopiiri ja liikkuvuusharjoittelua, mutta kokonaisuudessaan treenit loppuivat lauantaina aikaisemmin kuin perjantaina, mikä oli todella hyvä juttu.

Sunnuntainakin ensimmäiset sanani taisivat olla jotai "en voi hyvin" tyyppistä XD. Piti kuitenkin jaksaa vielä uida ja juosta. Uitiin 50x25m eri tehoilla ja sitten vielä erilaisia triathlontyyppisiä harjoituksia. Kolmatta kertaa hengissä altaasta ylös ja oli kyllä voittajafiilis.

Lähdimme tyttöjen kanssa juoksemaan pitkää pk-lenkkiä heti hallilta, mikä osoittautui loistavaksi päätökseksi. Jalat olivat äärimmäisen tukkoiset ja nokka vuoti ihan kunnolla. Enää ei kuitenkaan ollut yhtä flunssainen olo kuin lauantaina ja syke pysyi hyvin matalalla. Välillä juoksu tuntui pahemmalta kuin maratonin viimeisillä kilometreillä, mikä kertoo siitä, miten tukkoon kroppa menee heti vähän kovemmasta treenistä kun on ollut pidempi tauko säännöllisestä treenaamisesta. Kuitenkin jaloista sen verran poweria löytyi, että kun hotellin liput näkyi niin halu päästä kuumaan suihkuun oli niin kova, että viimeinen kilometri taittui 3:40min.

Äkkiä suihkuun ja kuivat vaatteet päälle. Sitten olikin jo aika lähteä kohti kotia.

Leiri oli aivan mahtava kokemus ja oloa helpotti aivan ihanat kolme kämppistäni, joiden kanssa ei hiljaisia hetkiä ollut. Innolla odotan seuraavaa leiriä!

Lähtöviivalta tähän pisteeseen | osa 2

''Kaikilla on tietenkin huonoja päiviä ja viikkoja, mutta koko ajan pitää treenata pieni pilke silmäkulmassa, jotta treenistä ei kehity negatiivista asiaa elämääsi. ''

Kaksi osaisen kirjoituksen ensimmäisen osan pääset lukemaan täältä.

Itselläni on ollut varsinkin tänä syksynä paljon niitä kuulusia ''kaikki menee pieleen'' -päiviä. Kroppa ei ole ihan pysynyt treenauksessa mukana ja terveyden kanssa on ollut ongelmia. Ei onneksi mitään vakavaa, mutta mielummin olisin tietenkin koko ajan terveyden puolesta 100% kunnossa. Kesän ja syksyn vaikeudet ovat kuitenkin opettaneet siihen, että vaikka joutuisin pitämään 6kk tauon treenaamisesta, tekemäni työ ei mene millään tavalla hukkaan. Loukkaantumistilanteissa tärkeintä on juurikin se, että malttaa olla treenaamatta, koska liian aikaisin aloitetulla harjoittelulla voi aiheuttaa itselleen vielä suurempia ongelmia tulevaisuudessa.

Kipuun pitää aina reagoida. Vaikka olisi juuri päässyt kunnolla vauhtiin treenaamisen suhteen, maltti on valttia. Kestävyyslajeissa kuntoa ei rakenneta hetkessä. Triathlon on siitä hyvä laji, että yleensä loukkantuneenakin pystyy jotai kolmesta lajista harjoittelemaan.

Loukkaantumisista huolimatta olen myös pysynyt terveenä pitkiä aikoja. Treenitunteja nostettiin viime vuonna keskitalvea kohti tasaisesti ja kovimmilla viikoilla treenasin maksimissaan noin 15-16h. Tuo tuntimäärä oli itselleni siinä vaiheessa maksimi, koska opiskelun tuottama stressi laskettiin kokonaisrasitukseen mukaan ja jos olisin treenannut yhtään enempää, hyöty olisi kadonnut täysin. Tuosta 15 tunnista reilusti yli puolet oli täysin peruskestävyysharjoittelua, joten rasitustasotkin pysyi sopivan matalina.

Määrä ei korvaa ikinä laatua. Vaikka treenaisit yli 20 tuntia viikossa, ei se tarkoita sitä, että olisit automaattisesti super kunnossa, jos et tee jokaista harjoitustasi ajatuksen kanssa.

Itse pidän eniten treeneissä, joissa tehot ovat korkealla. Mitä lähemmäksi kisakauden alku tuli sitä enemmän tehoja lisättiin. 6x1km vedot ovat yksi lemppariharjoituksistani. Ensimmäinen veto noin 4.20min/km ja siitä sitten noin 10 sek pois per veto. Pitkät harjoitukset (2h+) vaativat minulta tietyn mielentilan, jotta ne onnistuvat. Mitä pidempi harjoitus sitä enemmän sääkin tietenkin vaikuttaan niin treenin kuin mieleen. 

Pahin tilanne on se, jos on huono päivä ja pitäisi silti lähteä treenaamaan ja sattuu vielä satamaan kaatamalla. Silloin kannattaa ajatella sitä, että itsekurikin on lihas jota pystyy harjoittamaan ja sitä fiilistä, mikä on kun treeni on tehty. 

Musiikki. Se on asia, joka saa ainakin minut jaksamaan treeneissä pidempään. Uinti on yksi niistä harvoista lajeista, jota treenatessa en musiikkia kuuntele. Muuten minulla taitaa poikkeuksetta olla kuulokkeet korvilla. Välillä kuuntelen opiskelumateriaaleja, mutta yleensä musiikkia. 

Löydä itsellesi jokin sellainen asia, joka saa sinut jaksamaan treeneissä varsinkin silloin kun fiilis ei ole ihan katossa. Oli se sitten motivaatiovaate tai musiikki. 

Vaikka treenit sujui kuinka hyvin tahansa, usko itseeni puuttui (puuttuu vieläkin usein) täysin. Valitettava tosiasia on kuitenkin se, että asiat eivät etene jos ei usko siihen, että tulee jonain päivänä unelmansa saavuttamaan. 

Hauska huomata näin lopuksi, että vaikka kuinka suunnittelisi, miten aikoo tekstin kasata, niin eihän lopputulos ole ikinä lähelläkään alkuperäsiä ideoita XD. Toivottavasti edes joku saa vähän kiinni tekstin punaisesta langasta, jos sellaista nyt ylipäätään on ;)