Loppu.

Viime lauantaina oli viimeinen kisani tänä vuonna. Tunsin jo uidessa sen, että kroppani oli aivan tyhjä. Ei mitään voimaa missään. Vaikka kisamatkat oli todella lyhyet (300-10-3), silti matka tuntui yllättyvän pitkältä. Luulin kehoni ja etenkin jalkojen jo palautuneet maratonista, mutta näköjään niin ei ollut tapahtunut.

Uinti on ollut tänä kesänä murheenkryyni eikä asiaan tullu muutosta Helsinki City Triathlonissakaan. 300m tuli uitua 1:44min/100m, joka on todella hidas vauhti. 1:30min/100m olisin jo ollut tyytyväinen, mutta lauantaina jäätiin jälleen kerran kauas siitä. Talvella kun toi 1:30min/100m ei ollut ihan maksimi tahti joten olisi luullut, että altaassa olisin pystynyt repimään ittestäni vähän enemmän irti.
Ajattelin vaihtoon juostessa, että nyt pääsen näyttämään kunnolla kynteni pyöräilyssä ja antamaan kaikkeni. Vaihdossa tuli kuitenkin sählättyä ihan kunnolla, mikä lisäsi turhan minuutin loppuaikaan.
Kun vihdoinkin pääsin pyörän päälle, kävi todella nopeasti selväksi se, että tänään ei kulje mikään laji. Ei niin ei. Turha siinä yrittää sitten mitään ihmeitä tehdä kun kroppa pistää vastaan kaikilla mahdollisilla tavoilla. Pää kyllä kestäisi, mutta kroppa ei anna milliäkään periksi vaan jarruttaa menoa sen kun kerkiää.

Sain pyöräilyosuudella pari tyttöä kiinni, mutta ei paljoa lohduttanut kun olin tekemässä omaan tasoon nähden surkeaa suoritusta. 

Keskinopeus 27km/h ja risat eli ei mitään kehumista. Viime vuonna yli 30km/h, vaikka olin juuri ollut edelliset kaks päivää kipeenä ennen kisaa. 

Mieltä vähän lämmitti se, että tiesin juoksun olevan enää jäljellä. 3km menee kyllä vaikka ryömien.

Asicsit vaan jalkaa ja eikun menoks. Tsiisus sanon mä. Sen verran kauheelta juoksu tuntu. 

Eka kilometri 4.28min josta vähän yllätyin, koska tuntu, että kipittelisin jotai 6-7min/km, mutta onneks tahti oli vähän luultua nopeempi. Siltikään ei kauheasti lämmittäny kun tahti oli 10km kisatahti. 3km matka pitäis pystyä tykittämään reippaasti nopeempaa. Eipä siinä auttanu jäädä murehtimaan vaan laittaa jalkaa toisen eteen ja kirmailla kohti maaliviivaa. 

Maaliviivalla ei paljon hymyillyttänyt. Ainoa asia, joka sain mut hymyilemään oli tieto siitä, että kisakausi 2015 oli tässä. Takana oli 11 kisaa ja loukkaantuminen, joten olin todella iloinen, että pääsin aloittamaan offseasonin. Alkuperäisestä kisakalenterista jouduin jättämään vain kaksi kisaa pois loukkaantumisen takia, mutta kun kausi alkoi jo huhtikuussa niin henkinen väsymys alkoi painamaan kunnolla maratonin jälkeen. Huonoista suorituksista huolimatta sijoituin Nuorten cupissa kolmanneksi. En koe ansainneeni ollenkaan kyseistä mitallia tai sijoitusta. Kolmas pettymysten kausi takan. Aika miettiä kunnolla missä menee vikaan.

 Tänä vuonna ajattelin pitää hieman pidemmän ylimenokauden ja katsoa miten se vaikuttaa jaksamiseen talvella.

Kisapaikalta tuli ostettua uusi kypärä, joka on kevyempi
 ja paremmin istuva kuin edellinen.

Ylimenokaudella on tarkoitus treenailla sillon kun huvittaa. Jos ei kiinnosta lähteä lenkille niin sitten en lähde. Kroppa ja mieli pääsee kunnolla lepäämään. Tällä hetkellä on tullu treenattua joka toinen päivä, mikä on hyvä lasku verrattuna normaaliin treeniviikkoon.

Tiistaina tuli tehtyä 8km pyramidelenkki.

Blogin päivittämisestäkin saattaa tulla pidettyä taukoa tai en ainakaan ota mitään stressiä siitä tuleeko kirjoiteltua vai ei. Jos on jotain toivepostaus ideoita niin niitä saa tietenkin aina heitellä kehiin :)

HYVÄÄ LOPPUVIIKKOA!!

Hallitse kehosi

Loukkaantumisen aikana kun en pystynyt treenaamaan normaalisti, aloin keksiä uusia kivoja treenausmuotoja ja innostuin kehonhallintatreeneistä.
Kävin joogassa ja katselin Youtubesta paljon erilaisia jooga-ja kehonhallintaliike videoita ja sitten vaan kehittelin niistä oman treenin, joka sopii juuri itselleni.

Koen, että mulla on aika hyvä kehonhallinta, mutta silti osa liikkeistä vaatii todella paljon työtä onnistuakseen ja tiiän sen johtuvan siitä, että niitten suorittamisessa käytetään sellaisia syviälihaksia, mitä en normaalisti niin paljon käytä. Juurikin sen takia on niitä vähemmän käytettyjä lihaksia hyvä aktivoida.

Pyrin aina lämmittelemään kunnolla ennen kuin alan ''tempppuilemaan'', etten reväytä tai satuta itteäni muuten. Yleensä lyhyt 3-4km rento juoksulenkki toimii hyvänä lämmittelynä tai jos en halua lähteä kirmailemaan kodin ulkopuolelle, lämmittelen kotona seuraavasti: 2min haarahyppely,20 kertaa jännehypyt, 20 kertaa burpee/yleisliike, 2min haarahyppely.


Lämmittelyn jälkeen teen erilaisia vatsalihasliikkeitä, mm. istumaannousuja, linkkuveitsiä, lankku- ja hooverpitoja. Teen myös pari erilaista kyykkyä (syvä- ja sumokyykkyjä), jotta jalat eivät ehdi kylmettyä ennen varsinaista kehonhallintatreeniä. Parikymmentä punnerrusta vielä ja sitten oon valmis varsinaiseen treeniin.

Perus liike etenkin joogatessa. KYLKIPITO:
Pysy asennossa 30sek per puoli. Toista 6kertaa.

TÄHTI. Hieman vaativampi kuin edellinen liike.
Pysy asennossa 15sek per puoli, toista 4kertaa.

SUPERMAN JALAN NOSTON KANSSA.
Itse teen niin, että punnerran aina siinä välissä kun vaihdan kättä ja jalkaa.
Pysyn  kuvan asennossa noin 5-10sek, toistan liikkeen yhteensä 20 kertaa.

Sama idea kuin edellisessä, mutta käden ja jalan suoristamisen sijaan kurotan
 kädellä selän takan vastakkaista jalkaa kohti. Toista 20 kertaa.

HOOVER PUOLISUORILLA KÄSILLÄ.
Ojentajissa on koko ajan jännitettä ja koko kroppa joutuu työskentelemään
 kovemmin asennon säilyttämiseksi. 4x1min toistot.

4x20sek. Ei sen enempää selitettävää. Kuva kertoo olennaisen.
 Tuttu liike joogasta.

Tämä on itselleni yksi haastavimmista liikeistä.
Sama lähtöasento kuin edellisessä liikkeessä, mutta oikea jalka
 tukeutuukin vasempaan käteen. Ja oikea jalka kohti taivasta.
 Asennossa olisi tarkoitus pysyä 5-10sek kerrallaan ja tietenkin mitä
 paremmin liikkeen osaa sitä kauemmin siinä pysyy.
(Naamani ei kosketa maata, vaikka siltä näyttääkin ;) )

Erilaisia siltavariaatioita:

Perus silta.

Normi silta jalat ja kädet mahdollisimman suorina. 

Yhden jalan silta.

Yhden käden silta.

Lopuksi venyttelen ja saatan käydä pienellä juoksulenkillä.

Tälläisen treenin teen kesäkaudella melkeinpä kerran viikossa ja talvikaudella saatan tehdä useamminkin. Tällä kertaa tein treenin ulkona, mikä vaikuttaa siihen mitä liikkeitä teen, mutta kokonaisuutena treeni on aika sama tein sen sitten sisällä tai ulkona.

Helsinki City Marathon 2015

Nyt se on suoritettu, nimittäin elämäni ensimmäinen maratoni. Päätavoite oli päästä maaliin ja se toteutuikin yllättävän helposti.

Perjantain ja lauantain välinen yö meni pyöriessä ja miettiessä kaikkea mikä voisi mennä juoksussa pieleen. Eniten pelkäsin sitä, miten vatsani reagoisi noin pitkään juoksuun. En todellakaan halunnut, että HCR:ssa tapahtunut oksentelu uusiutuisi.

Lauantaina lähdin jo puoli yhden aikaan kohti Kisahallia, vaikka lähtö olikin vasta kolmelta. En tykkää yhtään kiireestä kisapäivinä, joten pyrin menemään vähintään 1,5h aikaisemmin kisapaikalle. Makoilin nurmikolla ja yritin ottaa mahdollisimman rennosti ennen lähtöä.

Kolmelta olikin sitten aika lähteä vähän pidemmälle lenkille. Lähdin TODELLA rauhallisesti liikkeelle. Alussa oli pientä ruuhkaa, mutta se ei mua tällä kertaa haitannut, enkä lähtenyt tekemään ohituksia,vaan kirmailin virran mukana. Ekat viis kilometriä meni oikein rennosti. En muista millon viimeks olisin juossut 5km niin hitaasti, mutta siinä vaiheessa ei kiinnostanu, koska mielummin liian hitaasti kuin nopeesti.

Rennosti viiden kilsan kohalla.
Kuva Jukka Järveläinen

Mitäs sitä juostessa ja hyvää musiikkia kuunnellessa. Tiesin, että noin 15km kohalla olisi äiti ja iskä kannustamassa ja helpostihan ne sieltä bongasin. Tsempit huudettii ja matka jatkui.

15-20km pääsin etenemään hyvin parin juoksijan porukassa,
 eikä itse tarvinnu vilkuilla tahtia Garminista.

Keskustassa juostu mukulakivetys pätkä oli todella epämielyttävä kokemus, koska koordinaatiokyky ei ollut mikään kaikista paras tossa vaiheessa. Nilkat meinas muljahtaa moneen otteeseen, mutta onneks sain pidettyy tasapainon tahtia hidastamalla. Mukulakivetys pätkän juoksemista helpotti myös se, että kaverini oli kannustamassa siellä :)

19km kohdalla

Noin 25kilometrin kohdan jälkeen jalat alko menemään kunnolla tukkoon. Ei mitenkään maitohappojen takia vaan muuten vaan tukkoon. Katsoin Garminia ja näytti sykkeeks 140. MITÄ? Ikinä juokse noin matalilla sykkeillä. 

Tiesin, että jalkojen tukkoisuus johtui siitä, etten ollu pystynyt vetämään tarpeeksi kunnollisia pitkiksiä ennen varsinaista maratonia. Jalat eivät vaan ollu tottunnut niin pitkäaikaiseen tärähtelyyn.

30km kohalla ajattelin, että tässähän tää ny sitten oli. Vikat 12km menee helposti ja niihän ne menikin. 35km kohalla nostin tahtia ja jalatkin alko virkoamaan. Vaikka nostinkin tahtia, kävelin juomapisteet läpi ja join ihan rauhallisesti, joten vauhdin lisäys ei loppuaikaan ihan kauheasti vaikuttanut. Kun näin 40km:n taulun niin kehon valtasi euforinen olo. Enää 2km ja sitten tää on ohi.  Viimenen mäki juosten ylös ja sitten täysiä maaliin. Yllätyin siitä miten kovan loppukirin pystyin vetämään. 

Kello pysähtyi aikaan 4:21:25h ja olen siihen ihan tyytyväinen ottaen huomioon miten vähän oon pystynyt viimesien kahen kuukauden aikana juoksemaan. Nyt jalat kyllä pitävät huolen siitä, etten unohda, että juoksin maratonin eilen, sen verran kivuliasta kävely on.

Ensi viikon lauantaina on vuorossa Helsinki City Triathlon ja sitten on kisakausi 2015 ohi. Offseason tulee kyllä oikein mukavaan kohtaan!

Kohti tuntematonta...

Tämä kesä on ollut mulle todella raskas urheilun suhteen. En ole yltänyt ihan sille tasolle mille olisin halunnut ja loukkaantuminen sotki myös asioita hieman. Huomenna on kuitenkin tiedossa yksi tämän kesän päätavotteista, nimittäin Helsinki City Marathon. Itsehän en ole ikinä maratonia juossut ja sen takia huominen jännittää aikalailla. Tiedän, että kunnon puolesta pystyisin juoksemaan alle neljän tunnin, mutta jalkaongelmat aiheuttavat turhankin paljon ahdistusta. 100%:ssa kunnossa en siis ole.

***

Viime viikkoina olen pyrkinyt tekemään mahdollisimman pitkiä treenejä, jotka ovat toimineet hyvin kroppaa pitkään urheilusuoritukseen valmistavina treeneinä.

Tein pari pidempää pyörälenkkiä ja viime viikon keskiviikkona päätin vetästä vielä viimesen kunnon pitkän juoksulenkin ennen maraa.

Valitsin juoksulle tarkoituksella kuuman päivän, että tietäisin sitten vähän miten varautua 42km taivallukseen jos sattuu olemaan mulle lämmin sää eli yli 15 astetta. Lenkki meni kokonaisuutena oikein hyvin. Juoksin Svartholmenissa ja Tuskasessa ja sen voin todeta, etten missään muualla ole juoksemisesta yhtä paljon nauttinut. Vaikka alusta olikin koko ajan asfalttia, ei se tällä kertaa haitannut, koska maisemat olivat sitäkin ihanammat. 12km toiseen suuntaan ja samaa reittiä takasin. 

Kun lopetin lenkkini, tuli pieni rytmihäiriö kun tajusin, että ei hemmetti 15.8 olisin tässä vaiheessa vasta puolessa välissä matkaa. Mihin sitä taas on tullu lupauduttuu XD. Yli 30km lenkkejä oon vedelly pari, joten kyllähän ne viimeset 10km tullaa, vaikka väkisin.

***

Huomenna lähden matkaan rauhallisesti ja maaliin pääsy tulee olemaan tavoite numero ykkönen. Kaikki on vaan siitä kiinni kestääkö jalkasyrjä ja toivotaan, että kestää. Neljä ja puol tuntii on sellanen maksimi juoksulle, koska sitte loppuu musat XD. Soittolista kestää 4.28h, joten sitä ennen ois tarkotus olla maalissa,hahaha!! Usein kisoissa vaivun tietynlaiseen transsiin, mikä helpottaa matkan tekoa huomattavasti ja toivon, että huomennakin käy niin. Olen juossut 3 kertaa Helsinki City Runin, mutta ilman opastusta en sitä samaa reittiä pystyisi kisan jälkeen muistin varassa juosta, koska nekin suoritukset on menny niin transsissa, etten kauheesti oo ollu tietonen ympäröivästä maailmasta. Muuten mulla on todella hyvä paikkamuisti, jos kerran oon käyny jossain osaan sinne uudestaankin, mutta toi ei päde kisareitteihin. Veikkaanpa, että huominen tulee olee sen verran tuskanen päivä, etten ihan heti edes haluakkaan muistaa missä sitä tuli juostua.

Tänään olisi tarkoitus hakea kisanumero yms., jotta voin keskittyä kunnolla huomiseen. Huomenna aamulla pitää vaan pyrkiä olla mahdollisimman paljon jännittämättä, koska olen ns vatsajännittäjä, joten mitään imeytymisongelmia en huomiselle kaipaa.

Viime hetken neuvot ovat tervettuleita!

Onko muita tulossa juoksemaan??

Pyhtää Triathlon 2.sija

Aika tasan kuusi viikkoa sitten aloin tuntemaan pistävää kipua vasemman jalkani ulkosyrjässä. Aluksi en kiinnittänyt asiaan sen enempää huomiota, koska kipu ei ollut jatkuvaa. Viikko sen jälkeen kun jalka oli ensimmäisen kerran oireillut, en pystynyt kävelemään enää kivutta. Nopeasti lääkäriin ja keppien kanssa kävely alkoi. Diagnoosia en saanut, vaan ohjeistettiin kylmä- ja kompressiohoitoon ja välttämään painon varaamista jalalle. Juoksu ja pyöräily jäi siihen paikkaan. Uintikaan ei aluksi sujunut kivutta, mutta sitä sain lääkärin ohjeiden mukaan harrastaa. Kaksi viikkoa kävelin keppien kanssa käteni rakkuloille ja sitten päätin, että alan pikku hiljaa varaamaan enemmän ja enemmän painoa jalalle. Kuntoutusharjotteiden tekemisen aloitin noin kaksi viikkoa lääkärissä käymisen jälkeen ja ensimmäisen kuntoutussession jälkeen jalka kipeyty niin perkuleesti. Kuului kuulema asiaan. Pikku hiljaa jalka alkoi kuitenkin kestämään rasitusta. Huonojakin päiviä on edelleen ja 100% kunnossa jalka ei vieläkään ole, mutta tänään sain kauan odottamani onnistumisen kisaamisen osalta.

Tänään päätin, että voispahan sitä kokeilla miten kulkee triathlonin saralla tällä hetkellä. Vuorossa oli siis Pyhtää minitriathlon (300m-16km-5km). Aika pienin odotuksin lähdin matkaan.

Hämmentynyt triathlonisti saapunut kisapaikalle. 

Vaihtopaikka kuntoon.

Avovesiuinnin suhteen oon koko kesän ollu todella epävarma. Välillä on kulkenut oikein hyvin ja välillä menny nii päin honkia. Onneksi uintia oli tänään vain 300m.

Tiedossa oli ensimmäistä kertaa mun ''triathlon uralla'' kunnon massalähtö. Kaikkien sarjojen osallistujat lähtivät samaa aikaan liikkeelle, miehet mukaanlukien. 

Lähtö sujui kuitenkin ilman sen suurempia ongelmia. Pirun ahdasta oli, mutta väkisin vaan eteenpäin. Ekan poijun tienoilla joku oikein ''herrasmies'' päätti uida ekaks mun yli ja sitten kun vahingossa osuin kädelläni hänen alaselkään niin päätti oikein katsoa taakse ja potkaista mua mahdollisimman kovaa rintakehään. Totta kaihan se sattui, mutta mua rupes ennemminkin ketuttamaan ja päätin sitten uida sen potkijan ohi. In your face!! Ja nousinkin vedestä ennen potkijaa.

Ja kyllä, tiedän, että triathlonuinti on kontaktilaji, mutta silti minun mielestä tuollaiset tähdätyt potkimeset eivät kuulu tähän lajiin!

Vaihto meni märkäpuvusta huolimatta oikein sujuvasti ja nopeasti olinkin jo polkemassa 35km/h nopeudella. Ensimmäiset 5km meni oiken vauhdikkaasti ja paljon suunniteltua kovempaa. Seuraavatkin 5km meni vielä huomattavasti kovempaa mitä olin ajatellut, mutta silti tuntui samanaikaisesti, että jaloista lähtisi kovemmatkin nopeudet ja toisaalta taas ei kulkenut yhtään. Vikat 6km tulinkin sitten jonkun naisen peesissä tuulensuojassa ;). Peesissä polkeminen olikin oikein hyvä valinta ja pääsin juoksemaan vähän tuoreemmilla jaloilla.

T2

Juoksuun lähdettäessä jalat oli yllättävän oudon oloiset ja tuntui, että mun juokseminen näytti varmaan oikein hupaisalta, mutta en antanut sen häiritä vaan painoin menemään.

Kuvista päätellen jalka on kuitenkin noussut XD

Yllättävän nopeesti alko tulemaan selkiä vastaan. Eka kahden naisen ohi ja sitten takaa-ajo jatkui. Koko ajan näin KuTu triathlonia edustavan naisen ja mä päätin, että hänet vielä kiinni saan. Noin 3km kohdalla tuli naisten kilpasarjan voittaja musta ohi, mutta tänään en hänen tahtiinsa pystynyt vastaamaan. 400metriä ennen maalia oli loivahko alamäki ja siinä tuli mun iskunhetki. Rullaavasti vaan alamäki alas ja tokaa ja kolmatta sijaa pitävien naisten ohi. Raivokkaasti vaan sprintterivaihde päälle ja satanen lasissa viimeiset 300m maaliin. 

Koville otti.

Kertaakaan en ole kisoissa loppukiriä hävinnyt, enkä hävinnyt tänäänkään! 

Mulla oli tänään ekaa kertaa Asicsin Gel-HyperSpeedsit jalassa ja näköjään niillä pääsi aikas kovaa. Aivan mahtavat kengät. Painoa niillä on vaivaset 130g ja ne on kyllä parhaimmat kisakengät lyhyisiin kisoihin. 

Juoksussa keskitahti tais olla jotain 4.20-4.30min/km mihin olen oikein tyytyväinen. En odottanut juoksun kulkevan näin nopeasti loukkaantumisen jälkeen.

Ensimmäinen Triathlonpokaalini!

Tästä on hyvä jatkaa treenejä kisakauden päätöskisoja ajatellen.

HYVÄÄ ALKAVAA VIIKKOA!!