.

.

perjantai 18. toukokuuta 2018

Lappu rintaan pitkän tauon jälkeen

On vierähtänyt jo aika kauan siitä kun olen viimeksi tänne mitään rustaillut ja myös siitä milloin olen viimeksi numerolapun rintaan kiinnittänyt.

Vuosi 2016 meni kisojen osalta ohi Lontoossa asumisen takia ja se olikin jo ihan ennalta mietitty juttu eli siinä ei muodostonut sen suurempia kriisejä itselleni.

Viimeisin juoksukisani. Sandis trail sprint 2016,
 jossa sijoitun 3.

Vuosi 2017 olikin sitten ihan oma lukunsa. Terveysongelmat alkoivat jo edellisen vuoden lopulla. Optimistisesti kuitenkin ajattelin niiden menevän ohi, että pystyisin kisaamaan kesällä, mutta toisin kävi. Jatkuvat hengitystieongelmat estivät kovan harjoittelun ja kunnon nousun. Vuosi menikin pohtiessa, että oliko koko homma tässä vai voisiko vielä ns. pohjalta nousta. Kisaaminen on ollut itselleni aina se urheilun suola. Olen äärimmäisen kilpailuhenkinen, joten kisat ovat olleet aina yksi suurimmista syistä miksi rakastan kovaa treenaamista. Toiset urheilevat hyvän olon tai ulkonäön takia, mutta minä urheilen kilpailujen vuoksi. Oma treenaamisenihan ei ole ollut oikein koskaan mitään suoranaista terveysliikuntaa, vaan tarkotuksena on aina ollut puskea kroppaa parempiin ja kovempiin suorituksiin. Viime vuonna päätin sitten laittaa ne kovimmat treenit ja tavoitteet hyllylle odottamaan ja keskittyä 100% opiskeluun ja töihin. Tietenkin liikuin silti paljon, mutta kyse ei enää ollut siitä, että olisin tähdännyt johonkin tiettyyn kisaan. Tajusin myös, ettei omaa kroppaa ole mitään järkeä lähteä pilaamaan jonkun kisan takia, koska faktahan on se, että kun  ne ns  parhaimmat kisavuodet ovat ohi niin ainakin itse haluan vielä senkin jälkeen pystyä elämään mahdollisimman täyspainoista elämää. Työni on ja tulee olemaan hyvin fyysistä niin ei ole tarkoitus huonontaa omaa suorituskykyä sen takia, koska nuorena oli vain pakko kilpailla ja treenata vaikka oli kipeänä. Vuosi 2017 siis oli urheilun saralla hyvin vaikea etenkin henkisesti vaikka tulikin tajuttua paljon tärkeitä asioita.
Juoksutreenejä tuli kuitenkin tehtyä myös vuonna 2017, vaikka
terveyden kanssa olikin paljon ongelmia. Kuva:K.Jääskeläinen

Keväällä olin hyvin varovainen ja kärsivällinen urheilun suhteen. Keskityin tietoisesti enemmän opintoihini ja työntekoon, koska toisen työni takia minulle kertyi treenitunteja joka viikko vähintään seitsemän, joten en ottanut elämää suurempia paineita siitä, vaikka en ehtisi tekemään ns. puhtaita triathloniin tähtääviä treenejä. Pikku hiljaa aloin sitten miettimään, että mitäs jos ilmottautuisi johonkin juoksutapahtumaan ihan ilman tavotteita ja kävisi vain juoksemassa siellä ilman turhia ennakopaineita.  Näin sitten teinkin ja ilmottauduin huomenna juostavalle puoli maratonille. Joo ei ehkä ihan kaikista järkevin tapa palata lappujuoksuihin aloittamalla heti puoli maratonista, mutta sen verran kuitenkin halua itseäni haastaa, etten lyhyempää matkaa nyt tällä kertaa halunnut juosta. Lyhyiden ja nopeampien matkojen aika on sitten kesällä.

Tänä vuonna olen suhtautunut treeneihin
paljon rennommin, eikä yksi väliin
jäänyt treeni enää kaatanut koko pakkaa.

Huomiseen juoksuun olen kuitenkin asettanut kaksi tavoitetta: maaliinpääsy ja hauskan pitäminen. Mitään ennätysjuoksua en todellakaan tule tekemään, koska oman pienen lisänsä juoksuun tuo se, että menen seuraavaksi yöksi ennen juoksua yövuoroon ja juoksun jälkeen myös yövuoroon eli en viitsi ihan piippuun itseäni vetää. Rennoin mielin siis huomista kohti ja lähden juoksemaan pitkää lenkkiä enkä mitään juoksukisaa. Rennolla fiiliksellä yövuoron jälkeen juoksemaan.