.

.

keskiviikko 5. heinäkuuta 2017

Kausi paketissa

Kirjoittelinkin eilen jo Instagramin puolelle juttua siitä, että kisakauteni tai no ehkäpä tarkemmin sanottuna tavoitteellinen treenikauteni on tältä vuodelta ohi.

Se oli siinä. Nimittäin mun kisakausi, joka ei kyllä todellisuudessa päässyt ikinä edes alkamaan. Heinäkuulle suunnitellut kisat jäävät välistä ja maratonin juokseminenki tuntuu vähän liian kaukaiselta ajatukselta, mutta eihän sitä ikinä tiedä, jos lähtöviivalle innostun menemään elokuussa. Nyt vain treeniä alle ja rennosti katse kohti ensi vuotta! Silloin jos jolloin haluan olla kunnossa💪💪 © @kaneyaaz #running #juoksu #juokseminen #injury #juoksulenkki #hcr2017 #helsinkicityrun #running #instarunning #instarunners #löpning #laufen #hardlopen #runnerscommunity #runner #runners #halfmarathon #halfmarathontraining #puolimaraton #training #workout #treeni #triathlon @worlderunners #worlderunners#seemyrun #alwaysinbeta #newbalancesuomi @helsinkicityrun #garmin #garminfinland #teamairofin
Henkilön Katja (@katjamaista) jakama julkaisu

Koko kevään kamppailin erilaisten terveysongelmien kanssa, mutta sitten toukokuun alussa pääsin tekemään täyspainoisia treeniviikkoja ja ajattelin, että kyllähän sitä vielä kisaamaan päästään. Noh sitten Helsinki City Run jäi juoksematta uusiutuneen jalkavamman takia ja treeneihin tuli taas tauko. Yritin pitää mielen posiitivisena, mutta eihän se helppoa ollut. Olo alkoi helpottua, mutta oma kroppa ei kuitenkaan tuntunut enää omalta. Tiesin/Tiedän jotain olevan vialla, mutta mitään selittävää syytä ei ole löytynyt. Olen harrastanut kilpaurheilua koko elämäni, joten oman kehon on oppinut tuntemaan todella hyvin. Tietää milloin väsymys on oikeasti vain laiskuutta ja milloin todella pitää jättää treenit välistä ja levätä mielummin. Kun keväällä olo alkoi tuntua hassulta, tiesin heti, ettei joku ole kunnossa, koska sen verran paljon olen juurikin kroppani kanssa tehnyt töitä.



On hyvin turhauttava fiilis, kun kaikki testit ( mitä lääkärit suostuvat ottaa) näyttävät normaaleilta, mutta oma tunne ei niitä tuloksia tue. Lääkärit hokevat, että olen aivan terve nuori, mutta eivät osaa katsoa kokonaiskuvaa ja sitä mitä kroppani on ennen sietänyt ilman minkäänlaisia ongelmia. Kesäkuun puolessa välissä tuli tietynlainen henkinen luovuttaminen kaiken suhteen. Aloin uskoa siihen, että ehkä olen vain luulosairas ja mitään todellista vikaa ei minussa ole. Pahana allergikkona opiskelen homekoulussa ja uskon senkin vaikuttavan osin tähän olotilaan, mutta lääkäreiden mielestä homeella ei ole mitään tekemistä minkään kanssa vaan itse teen siitä suuremman ongelman kuin se todellisuudessa heidän mielestään on.

Kun sinulle tarpeeksi kauan hokee jotain asiaa, alkaa siihen uskomaan, vaikka se ei olisikaan totta.

Parisen viikkoa olen nyt pohtinut todella paljon sitä, että pitäisikö vain jättää kisat väliin tältäkin vuodelta ja olen tullut siihen tulokseen, että pitää. Teen 50h työviikkoja niin sekin on varmasti osasyy sille, ettei keho tunnu aina omalta. Päätin, että treenailen nyt muutaman kuukauden ihan vain fiilispohjalta ja sitten syys-lokakuussa alan treenaamaan vuosi 2018 kiikarissa, jos kroppa sen vain sallii. Ensi vuoden kisoja on tullut jo mietittyä ja niitä kohti mennään heti, kun olotilan saa tasaantumaan sellaiselle tasolle, että pystyy pikku hiljaa nostamaan treenitunteja.

Turha sitä päätä on väkisin hakata seinään, jos tulosta ei kuitenkaan millään tasolla synny.

Bloginkin päivittely on ollut todella vähäistä koko vuoden ajan juuri kaikkien ongelmien takia niin ei ole ollut kiinnostusta/energiaa tänne kirjoitella mitään, mutta ehkä sekin pikku hiljaa alkaa muuttumaan.
Katja