Kohti aallonharjaa

Vantaa Triathlonin jälkeen oli mieli pari päivää todella maassa, eikä oikein huvittanut miettiä, miten mahtaisi Himoksella oikein käydä. Tiistaista lähtien sain tehtyä oikein hyviä treenejä ja tuntui, että ehkä se tatsi uintiinkin alkaa löytymään. Luotto omaan tekemiseen nousi hitusen, mutta silti pidin odotukset todella matalina.

Perjantaina lähdimme perheeni kanssa ajamaan kohti mökkiämme ja sieltä oli tarkoitus sitten ajaa lauantaina Himokselle.

Sää mökille saapuessa oli oikein ihana ja hyvin pystyi keskittymään tulevaan kisaan.

Lauantaina kello soikin jo 5.00 ja kuuden aikoihin lähdettiin ajamaan kohti Himosta. Perillä oltiin hyvissä ajoin, eikä missään vaiheessa tullut kauhean kiire. Oma lähtöni oli 9:05. Veden lämpötilaksi ilmoitettiin 15 astetta, joka on mulle juuri sopiva. Ei liian kylmä, eikä kuuma. Uinnissa oli yllättävän ruuhkaista, mutta löysin kuitenkin nopeasti paikkani, mutta sitten tapahtui jotain outoa. Ihan yhtäkkiä käsistäni katosi voima ihan kokonaan. En saanut vetoihin yhtään voimaa ja käsiä hapotti niin perkel**sti. Ei auttanut muu kuin uida jalka painotteisesti. Kirosin koko uinnin ajan sitä, että taas rysähtää koko suoritus jo ensimmäisessä lajissa, mutta maaliin asti menisin, vaikka sitten pää kainalossa. Uinnista rantauduttuani lähdin juoksemaan kohti vaihtopaikkaa niin totta kai jo siinä vaiheessa ilmeni jo toinen pieni problemo. En meinannut saada märkäpuvun hihoja pois päältäni. Sormissa ei ollut lainkaan voimaa. Kädet eivät olleet kohmeessa tai mitään, mutta ei vain meinannu lähteä märkäpuku irti. Lopulta vaihto oli ihan ok ja pääsin pyörän kyytiin.

Ajoin ekalla kierroksella kolme tyttöä kiinni ja kahden tytön kanssa saatiin hyvin aikaiseksi vuoroveto. Pariin kertaan kiihdyttelin oikein kunnolla ja sainkin tyttöihin eroa, mutta minään kerta en uskaltanut lähteä täysin yksin polkemaan vaan jättäydyin tyttöjen peesiin.

Jaloissa tuntui riittävän voimaa ja koko pyöräily meni tooooodella helposti peesatessa. Juuri vaihtoa enne saatiin vielä kaksi tyttöä kiinni. Tokassakin vaihdossa sähläsin hieman. Itse vaihto meni TODELLA nopeasti, mutta sitten kävikin niin, että lähdin juoksemaan väärään suuntaan. Onneksi en ehtinyt kauhean kauaa juoksemaan ennen kuin mulle asiasta huomautettiin. Kisajärjestäjille palautetta voisi antaa yleisesi huonosta kisaajien informoinnista, mutta kaikkien harhaan juoksujen jälkeen löysin kuin löysinkin tieni ulos vaihtoteltasta. 

Juoksu ei lähtenyt ihan parhaimmalla mahdollisella tavalla liikkeelle. Rentous ei tuntunut löytävän tietään mun jalkoihin koko juoksun aikana niin sai siinä sitten kipitellä tukkosilla jaloilla.

Juoksu oli todellinen perussuoritus. Ei huonoin, mutta ei todellakaan paraskaan. Positiivista on se, että jokaisen kilometrin tahti alkoi nelosella. Juoksureitti oli oikein mukava ja melko tasainen niin ei ainakaan maasto aiheuttanut lisähaasteita. Juuri maalia ennen oli koko reitin raskain mäki, mutta eihän sillä enää siinä vaiheessa ollut mitään väliä kun maali 10metrin päässä ni sen matkan, vaikka ryömii väkisin.

Maalia kohti

Kokonaisuutena suoritus oli perustasoa tai oikeastaan vähän perustason alapuolella. Vantaa Triathloniin verrattuna aika parani kuusi minuuttia ja siihen oon todella tyytyväinen. Aikaan itsessään en ole tyytyväinen, mutta se, että kulki paremmin kuin Vantaalla, on todella ilahduttava asia.

Keho on alkanut hyvin palautumaan ylirasituksesta ja motivaatiokin on palautunut entiselle tasolleen eli tästä on todella hyvä jatkaa! Nyt alkoin pieni kisatauko ja pystyn keskittymään täysin treenaamiseen. 

Mukavaa viikkoa kaikille!!

Pettymykset jatkuvat...

Tällä kertaa ei ole kauhean positiivista tekstiä tiedossa ;(

Tänään alkoi virallisesti triathlonkausi. Vuorossa oli Vantaa Triathlon. Viikon verran olin ollut pakkolevossa ylirasitustilan vuoksi, mutta viimeisen viikon ennen trikauden avausta pystyin treenaamaan suht normaalisti. Aika epävarmana kuitenkin lähdin tänään pyöräilemään kohti Kuusijärveä.
Talven aikana olin erityisesti keskittynyt uintiin ja sen parantamiseeen ja tulosta onkin syntynyt, mutta tänään kisoissa se ei näkynyt yhtään. Kaikki ne viiden aamut ja kahden tunnin raastavat uintitreenit eivät näkyneet ollenkaan tuloksessa. Lopputuloksena oli jopa huonompi uintiaika kuin viime vuonna, johon olen ÄÄRIMMÄISEN PETTYNYT :( sai itkua pidätellä kun näin lajikohtaiset ajat. Uinti ei tuntunutkaan ihan rennoimmalta maholliselta, mutta en kuitenkaan osannut odottaa näin huonoa tulosta. Kärki oli karannut jo niin kauas heti alussa, että oli aika vaikea paikka lähteä pyöräilyosuudelle.
Pyöräillessä kierrettiin 3 kertaa 7km lenkki ja aina kun tultiin eteläänpäin, oli kunnon vastatuuli, joka vähän sai hermot kiristymään. Kolmannella kierroksella kellotin kuitenkin nopeimman kierroajan ja sain vielä 4 tyttöä kiinni ja totta kai painelin heti ohi kun jalat toimivat iha suht koht hyvin.

Vaihtoaikani olivat naisten toiseksi nopeimmat, mutta
 ei niistä paljon hyötyä ollut muuten surkeassa suorituksessa.

Juoksuosuudelle lähdin yksin, enkä yhtään tiennyt kuinka paljon eroa oli edelläni juoksevaan ja niinhän siinä rehellisesti sanottuna kävi, että tyydyin mukavuusalueella juoksemiseen. Juoksin sitten kaikinpuolin huonon suorituksen päätteeksi vielä tämän kauden ehdottomasti hitaimman 5km ajan. Edes huonosti menneessä Helsinki City Runissa en koko matkan aikana juossut yhtään 5km väliaikaa yhtä huonosti. Eli oikein mahtava kruunaus koko suoritukselle.

Tällä hetkellä ei ole minkäänlaista luottoa itseeni ja vähän pelottaa ensi viikonloppuna pidettävät sm-kisat. En todellakaan halua vetää siellä yhtä huonoa suoritusta, mutta alkaa usko itseeni olemaan aika minimissä.

Tälläinen ''lepponen'' ja ''piristävä'' blogipäivitys näin lauantai-illan päätteeksi.