Tee hyvää urheilemalla

Nykyään monet meistä harrastavat hyvinkin aktiivisesti liikuntaa ja motivaatiota haetaan erilaisista asiosta. Toisia motivoi kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin saavuttaminen, kun jotain toista voi motivoida esimerkiksi kilpailut. Meitä on moneen lähtöön.

Viime vuosina hyvän tekeminen urheilun avulla on lisääntynyt huimasti. On erilaisia järjestöjä ja hyväntekeväisyystapahtumia, jotka keräävät rahaa erilaisiin tarkoituksiin urheilun avulla. TEAM RYNKEBY on yksi niistä, joka yhdistää kaksi äärimmäisen tärkeää asiaa, liikunnan ja toisten auttamisen.

''Team Rynkeby on pohjoismainen hyväntekeväisyystapahtuma, jota johtaa Team Rynkeby Fonden -säätiö.''

'''Idea ajaa pyörällä Pariisin sai alkunsa vuonna 2001. Rynkeby Foodsin työntekijä Knud Vilstrupin todettiin sairastavan erästä keuhkosairautta. Sen vuoksi hän halusi tehdä jotakin asian eteen ja elää hiukan terveellisemmin, vaikka tupakoinnin lopettaminen ei tullut hänen kohdallaan kysymykseenkään.

Hän halusi tehdä jotakin, mikä parantaisi hänen kuntoaan samalla, kun itse tekeminen tuntuisi mukavalta.''

Idea ko. hyväntekeväisyystapahtumaan on siis lähtenyt liikkeelle yhden ihmisen toimesta, mutta tapahtuma on kasvanut joka vuosi ja saa paljon hyvää aikaan.

Team Rynkeby-tiimejä on monessa eri maassa ja Suomessa niitä on esim. Espoossa, Helsingissä ja Tampereella. Jokainen tiimi treenaa vuoden ajan yhdessä pyöräilyä ja koko homma huipentuu kesällä kun porukalla ajetaan Pariisiin.  '' 

''Tapahtumaa edeltävän vuoden aikana osallistujat harjoittelevat pystyäkseen pyöräilemään reilut 1 200 km Pariisiin, mutta sen lisäksi he ovat sitoutuneet lahjoitusvarojen hankintaan syöpää sairastaville lapsille ja heidän perheilleen.''

Kaikki vuoden aikana kerättävät varat menevät lyhentämättömiinä syöpää sairastaville lapsille.

Suomessa sairastuu noin 150 lasta syöpään joka vuosi. Syöpähoidot ovat todella kalliita ja raskaita sekä lapselle että hänen perheelleen. Lasten syöpien aiheuttajia ei aina tiedetä ja koska syövät ovat varsin harvinaisia lapsilla, voi niiden diagnosoimiseen mennä turhan paljon aikaa, koska ei osata etsiä niin vakavaa sairauttaa. Kaikki apu on siis hyvin tervetullutta.

Vaikka Team Rynkeby tekee paljon hyvää rahallisesti, auttaa se ihmisiä muutenkin. Voin hyvällä omatunnolla sanoa, että monet tutustuvat tapahtuman myötä ihmisiin joihin eivät välttämättä ikinä muuten tutustuisi ja solmivat näin uskomattomia ystävyyssuhteita ja pääsevät viettämään aikaa hyvin erilaisten ihmisten kanssa. Pääsin itse testaamaan Team Rynkebyn treenit Espoon tiimin kanssa kevään aikana ja samanlaista yhteisöllisyyttä on vaikea muualta hakea. Tiimin jäsenien taustat vaihtelevat paljon, mikä jo itsessään on todella rikas piirre ja kun siihen lisätään vielä sama motivaattori niin eihän lopputulos voi olla muuta kuin erinomainen. 

Haku vuoden 2017 tiimeihin on nyt käynnissä, joten jos etsit motivaatiota treeneihisi talven pimeisiin päiviin niin Team Rynkeby on loistava valinta! Sinun ei tarvitse olla huippu-urheilija pysyäksesi treeneissä mukana, vaan oma innokkuus riittää. Tiimin ideana ei ole kilpailla keskenään, vaan tehdä hyvää ja samalla pitää hauskaa ja ehkä siinä samalla saattaa kuntokin parantua ;). Eli tiimiin hakemalla ei menetä mitään! Mikä olisikaan parempaa kuin huolehtia omasta terveydestään ja samalla pystyä edistämään vielä muidenkin hyvinvointia!

Yksityiskohdat tiimeihin hakemisesta ja koko touhusta löydät TÄÄLTÄ.

Oman elämänsä kippari

Kirjoittelin viime postauksessa siitä, miksi tein päätöksen olla kisaamatta tänä vuonna viime vuosia vähemmän ja siitä, miten kaiken ei aina tarvitse olla täydellistä. Päätin jatkaa kirjoittamista aika samalaisista tunnelmista.

Postasin eilen Facebookiin kuvan, jonka kuvatekstissä kerroin omista epävarmuuksistani omaa kehoani kohtaan ja siitä, mihin kaikkeen kehoni on kuitenkin pystynyt, vaikka se ei mihinkään tiettyyn muottiin ole koskaaan sopinutkaan.

Voin aika hyvällä omatunnolla sanoa, että kaikilla (varsinkin) nuorilla naisilla ja tytöillä on jossain vaiheessa elämäänsä ollut ulkonäköä ja omaa persoonallisuutta koskevia epävarmuuksia. Milloin on kokenut olevansa liian lihava, vaikka todellisuudessa lihavuudesta ei todellakaan ole tietoakaan suurimman osan kohdalla. Monet kokevat myös paljon riittämättömyyden tunnetta, joka yleensä kuitenkin juontaa juurensa siihen, ettei riitä itselle, vaikka muut sinut hyväksyisivätkin.

Itse olen luonteeltani sellainen, että haluan miellyttää aina muita ja olla kaikkien kaveri. Mutta turhaan, koska kyseessä on mahdoton tehtävä. Kukaan ihminen ei ole sellainen, jota kaikki rakastaisivat tai haluisivat viettää paljon aikaa hänen kanssaan. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö hänen kanssaan voisi tulla toimeen. Vein muiden miellyttämisyritykset niin pitkälle, että kadotin osittain itseni. Ajattelin, että jos lähden mukaan muiden juttuihin ja teen asioita, joita useat ystäväni tekevät, minusta pidettäisiin enemmän. Todellisuus oli kuitenkin se, että ainoa ihminen, joka ei minusta pitänyt, olin minä itse.

Osallistuin illanistujaisiin ja muihin sosiaalisiin tilanteisiin vain sen takia, että kuuluisin enemmän porukkaan. En kokenut oloani mukavaksi kuitenkaan, vaikka kuinka paljon yritin tsempata. En ole ikinä ollut mikään suuri alkoholin kuluttaja tai muutenkaan nauttinut tilanteista, joissa alkoholi on pääosassa, eikä asia muuttunut, vaikka kuinka yritin. Sitten kuitenkin tajusin, ettei asian tarvitsekkaan muuttua. Minä olen tälläinen kuin olen, eikä sitä pitäisi yrittää muuttaa vain sen takia, että joku toinen pitäisi minusta enemmän, koska silloin menetän osan itsestäni.

Miksi en tekisi asioita, jotka tekevät juuri minut onnelliseksi, niin kyllähän silloin löydän rinnalleni juuri ne ihmiset, jotka pitävät ja kunnioittavat minua sellasena kuin olen. Muunlaisia ihmisiähän en edes halua rinnalleni. 

Mitä tulee kehonkuvaani niin en ole ikinä hyväksynyt itseäni sellaisena kuin olen. Suurin syy siihen ehkä on se, että minulla on pakonomainen tarve verrata itseäni muihin. Kateellisuus on asia, jonka takia olen kokenut viime vuosien aikana turhan paljon epävarmuutta. Jos en omaa juuri samalaisia D-kupin rintoja, pyöreää takamusta ja kauniita pitkiä hiuksia kuin joku muu, niin miksi se pitäisi saada minut tuntemaan itseäni yhtään sen huonommaksi, koska tuossakin oli jo muutama asia mitä en edes haluisi omata, mutta silti takaraivossa on koputellut aina ajatus siitä olisiko elämäni jotenkin parempi jos minulla nuo kyseiset ominaisuudet kuitenkin olisi. Asiaan on yksinkertainen vastaus: EI OLISI!

Juuri tällä minun kropallani on juostu maratoni, 14 puoli maratonia, lukuisia 10km kisoja, 5 km kisoja, maastojuoksukisoja, triathloneita, kyykätty lähemmäs 100kg, tehty yhden käden punnerrus, vedetty yli 10 leukaa putkeen, voitettu kisoja ja tehty vielä paljon muuta mitä en nyt tähän kirjoita, koska listasta tulisi ihan liian pitkä. Vielä pari vuotta sitten en ajatellut kroppani ulkomuotoa samalla tavoin kuin nyt vaan keskityin siihen, mitä pystyin sillä tekemään ja muulla ei ollut väliä. Sitten tuli niitä epäonnistumisia ja aloin kaivamaan kuoppaa, josta oli lopulta koko ajan vaikeampi päästä ylös.
Nyt olen kuitenkin siinä pisteessä, että ylös pääseminen on hyvin lähellä, enkä tässä vaiheessa aio todellakaan luovuttaa, vaan nousta entistäkin korkeammalle.

Minun on hyvä olla omassa kropassani, opiskelen sitä alaa, josta olen aina haavaillut, ympärilläni on ihmisiä, jotka oikeasti välittävät minusta, olen päässyt kokemaan paljon uskomattomia asioita eli voin vihdoin hyvin mielin todeta, että mulla taitaa olla asiat oikeastaan aika mallillaan!! Kovasti olen tehnyt töitä menestykseni eteen ja nyt olen vasta alkanut huomata, että olen osan niistä unelmista jo saavuttanut ja paljon mahtavia asioita odottaa minua vielä tulevaisuudessa!

Hyvää viikonloppua kaikille!!