Lähtöviivalta tähän pisteeseen | osa 2

''Kaikilla on tietenkin huonoja päiviä ja viikkoja, mutta koko ajan pitää treenata pieni pilke silmäkulmassa, jotta treenistä ei kehity negatiivista asiaa elämääsi. ''

Kaksi osaisen kirjoituksen ensimmäisen osan pääset lukemaan täältä.

Itselläni on ollut varsinkin tänä syksynä paljon niitä kuulusia ''kaikki menee pieleen'' -päiviä. Kroppa ei ole ihan pysynyt treenauksessa mukana ja terveyden kanssa on ollut ongelmia. Ei onneksi mitään vakavaa, mutta mielummin olisin tietenkin koko ajan terveyden puolesta 100% kunnossa. Kesän ja syksyn vaikeudet ovat kuitenkin opettaneet siihen, että vaikka joutuisin pitämään 6kk tauon treenaamisesta, tekemäni työ ei mene millään tavalla hukkaan. Loukkaantumistilanteissa tärkeintä on juurikin se, että malttaa olla treenaamatta, koska liian aikaisin aloitetulla harjoittelulla voi aiheuttaa itselleen vielä suurempia ongelmia tulevaisuudessa.

Kipuun pitää aina reagoida. Vaikka olisi juuri päässyt kunnolla vauhtiin treenaamisen suhteen, maltti on valttia. Kestävyyslajeissa kuntoa ei rakenneta hetkessä. Triathlon on siitä hyvä laji, että yleensä loukkantuneenakin pystyy jotai kolmesta lajista harjoittelemaan.

Loukkaantumisista huolimatta olen myös pysynyt terveenä pitkiä aikoja. Treenitunteja nostettiin viime vuonna keskitalvea kohti tasaisesti ja kovimmilla viikoilla treenasin maksimissaan noin 15-16h. Tuo tuntimäärä oli itselleni siinä vaiheessa maksimi, koska opiskelun tuottama stressi laskettiin kokonaisrasitukseen mukaan ja jos olisin treenannut yhtään enempää, hyöty olisi kadonnut täysin. Tuosta 15 tunnista reilusti yli puolet oli täysin peruskestävyysharjoittelua, joten rasitustasotkin pysyi sopivan matalina.

Määrä ei korvaa ikinä laatua. Vaikka treenaisit yli 20 tuntia viikossa, ei se tarkoita sitä, että olisit automaattisesti super kunnossa, jos et tee jokaista harjoitustasi ajatuksen kanssa.

Itse pidän eniten treeneissä, joissa tehot ovat korkealla. Mitä lähemmäksi kisakauden alku tuli sitä enemmän tehoja lisättiin. 6x1km vedot ovat yksi lemppariharjoituksistani. Ensimmäinen veto noin 4.20min/km ja siitä sitten noin 10 sek pois per veto. Pitkät harjoitukset (2h+) vaativat minulta tietyn mielentilan, jotta ne onnistuvat. Mitä pidempi harjoitus sitä enemmän sääkin tietenkin vaikuttaan niin treenin kuin mieleen. 

Pahin tilanne on se, jos on huono päivä ja pitäisi silti lähteä treenaamaan ja sattuu vielä satamaan kaatamalla. Silloin kannattaa ajatella sitä, että itsekurikin on lihas jota pystyy harjoittamaan ja sitä fiilistä, mikä on kun treeni on tehty. 

Musiikki. Se on asia, joka saa ainakin minut jaksamaan treeneissä pidempään. Uinti on yksi niistä harvoista lajeista, jota treenatessa en musiikkia kuuntele. Muuten minulla taitaa poikkeuksetta olla kuulokkeet korvilla. Välillä kuuntelen opiskelumateriaaleja, mutta yleensä musiikkia. 

Löydä itsellesi jokin sellainen asia, joka saa sinut jaksamaan treeneissä varsinkin silloin kun fiilis ei ole ihan katossa. Oli se sitten motivaatiovaate tai musiikki. 

Vaikka treenit sujui kuinka hyvin tahansa, usko itseeni puuttui (puuttuu vieläkin usein) täysin. Valitettava tosiasia on kuitenkin se, että asiat eivät etene jos ei usko siihen, että tulee jonain päivänä unelmansa saavuttamaan. 

Hauska huomata näin lopuksi, että vaikka kuinka suunnittelisi, miten aikoo tekstin kasata, niin eihän lopputulos ole ikinä lähelläkään alkuperäsiä ideoita XD. Toivottavasti edes joku saa vähän kiinni tekstin punaisesta langasta, jos sellaista nyt ylipäätään on ;)