.

.

torstai 19. lokakuuta 2017

Paluu todelliseen arkeen

Maanantaina loppui tähän asti mielenkiintoisin jakso opinnoissani. Viisi viikkoa tuli vietettyä aivan jossain muualla kuin koulunpenkillä ja se olikin juuri sitä vaihtelua mitä olin kaivannut. Nuo viisi viikkoa olivat aikalailla ruusuilla tanssimista jokaisesta kulmasta tarkasteltuna.

Vuorokausirytmini muuttui, mutta se toi hauskasti haastetta normiarkeen ja haastoi normaalit aikatauluni juuri oikealla tavalla. Koko vuosi on ollut todella erilainen aikaisempiin verrattuna ja olen ollut aina suunnitelmallinen ihminen siinä mielessä, että jos haluan ehtiä tehdä paljon asioita niin minähän kerkeän ja tykkään suunnitella/aikatauluttaa päiviäni. Tarvitsen päiviini rutiineja, jotta pää pysyy kasassa. Alan stressaamaan asioista helposti, joten on helppo pitää pakka kassassa kun sitä vähän suunnittelee etukäteen

Viiden viikon aikana pääsin suunnittelemaan tekemiseni niin, että saisin pidettyä juuri löytyneen treenirytmin yllä, opiskeltua jonkun verran, käytyä töissä ja vielä mahdollisuuksien mukaan nähdä kavereitani. Helppoahan se ei ollut ja tottumiseen meni jonkunaikaa, mutta vaikka se saattaa joidenkin korvaan tyhmältä kuulostaa, niin nautin siitä, kun piti vähän aikatauluttaa menemisiään.

Lepäiltyä olin saanut ihan tarpeeksi ja alkusyksy ei ollut koulun osalta kauhean raskas, joten opintoihin liittyvän harjoittelun alettua pääsin niin sanotusti omaan moodiini. Aikaisia aamutreenejä, tehokkaaseen palautumiseen keskittymistä ja ruokailuun erityishuomiota kiinnittämistä, olivat juuri niita asioita, joita kaivannut tänä vuonna.



 Tuossa viiden viikon jaksossa pidin juurikin siitä, että elämääni tuli pysyviä rutiineja. Opintoni sotkevat hyvin paljon normaalisti arkeani, kun luentoja lisäillään lukkariin välillä todella lyhyellä varoitusajalla ja sitten kun luennon perään lisätään aina yhtä mukava pääte ''läsnäolopakko'' niin kyllähän siinä hermot usein kiristyvät, kun olet ehtinyt sopimaan työvuoron vapaapäivällesi, mutta sitten luentoaikataulu muuttuukin ja saa pomolle häntä koipien välissä selittää miksi pitäisi saada vuoro vaihdettua.

Viisi viikkoa siis pääsin tanssimaan vaaleanpunaisilla pilvillä. Tiesin kaikki harkan työvuoroni etukäteen, sain sovittua pomoni kanssa poissaolot hyvissäajoin, kovimmat treenit tein vapaapäivinä ja opiskeluja hoidin jokaisessa pienessä raossa kun kerkesin. Tämän viikon maanantaina oli kuitenkin nopea pudotus todellisuuteen, kun harkka loppui ja oli tiedossa paluu koulun penkille. Nyt saa taas muutaman viikon yrittää saada epäselvistä tehtävänannoista kaiken mahdollisen irti ja löytää uuden motivaation luennoilla istumiseen. Eipä tämä kuitenkaan ainakaan itseäni ihan liikaa häiritse, koska kuluneiden viikkojen aikana tuli todistettua se, että opiskelen todellakin omalla alallani.
Vaikka välillä tuntuukin, ettei motivaatiota meinaa millään löytyä kaikilla luennoilla istumiseen niin silti pyrin saamaan kaikista asioista jotain irti. Kun motivaatio omalle alalle valmistumiseen kasvoi, niin kasvoi motivaatio urheiluakin kohtaan uudestaan samalla. Ensi vuoden kisakalenteria on alettu suunnittelemaan ja niistä saatan täällä blogin puolella vielä puhua tarkemmin kunhan ne vielä tästä täsmentyvät.