Rennommin kohti tulevaa

Olen aina tykännyt kilpailla paljon, varsinkin urheilun saralla. Asetin itselleni paljon tavoitteita joka kaudelle ja kisat saivat minut motivoitumaan niinä vaikeinakin hetkinä, jolloin treenaaminen ei huvittanut yhtään. Treenasin kovaa ja paljon. Opiskelin täyspäiväisesti, kävin töissä ja urheilin. Kavereitani ehdin nähdä juuri ja juuri koulussa ja jos satuin olemaan kipeänä tai jokin muu asia esti urheilun, saatoin nähdä heitä hieman useammin. Minun piti menestyä sekä koulussa että urheilussa. Helposti stressaavana ihmisenä en osannut ottaa yhtään sitä huomioon, miten koko ajan kasvava stressi voisi vaikuttaa minun niin paljon.

Urheilukin, joka oli ennen ollut niin mielekästä ja hauskaa, alkoi aiheuttaa stressiä, koska jokin asia minussa itsessäni esti tulosten tekemisen. Monet kaudet olivat rikkonaisia erinäisten loukkaantumisten takia ja tuntui koko ajan, että en vain enää yllä niihin tavoitteisiin, jotka olin itselleni asettanut.

Aloitin korkeakouluopinnot ja koin palavaa tarvetta pärjätä niissäkin täydellisesti ja samaa aikaa minun tietenkin piti pyrkiä olemaan muillakin elämän osa-aluilla täydellinen. Sosiaalisen elämän pitäisi kukoistaa, minulla pitäisi olla viikonloppujen jälkeen aina hauskoja tarinoita kerrottavina, sukupuolielämä pitäisi kiinnostaa ja olla suuri osa elämääni, työt pitäisi pystyä hoitamaan kunnialla, pitäisi tehdä uusia ennätyksiä urheilun saralla.

Mutta mitä sitten kun keho huutaa hidastamaan, mutta pääsi ei kuuntele, vaan pusket väkisin eteenpäin. Tapahtuu ikäviä asioita, joihin itse et ole voinut vaikuttaa ja ne vain lisäävät pahaa oloasi, etkä anna itsellesi lupaa käsitellä asioita, koska kaiken pitää näyttää täydelliseltä ulospäin.

Tänä keväänä tein päätöksen, että kaiken ei tarvitse olla täydellistä! Olen niin nuori, että haluan pystyä nauttimaan elämästäni vielä kolmekymppisenäkin, mikä ei tällä menolla tule toteutumaan. Tiedä sitten kummalta haen tekemisilläni enemmän hyväksyntää, minulta itseltäni vain lähipiiriltäni. Sen ainakin olen huomannut, että asetan itselleni hyvin suuret paineet asioiden suhteen ja jos jokin pienikin asia ei mene niin kuin haluaisin, sätin siitä itseäni pitkään.

Kaikkien näiden pohdintojen jälkeen olen tehnyt päätöksen, että en esimerkiksi kilpaile tänä kesänä yhtä paljon kuin aikaisemmin vaan tavoitteenani on saada ainakin yksi kausi vietyä läpi niin, että en kärsisi loukkaantumisista. Heti, kun tein päätöksen, että en ota urheilua tänä vuonna niin vakavasti vaan pidän ns. pientä henkistä taukoa, tuntui kuin hartioiltani olisi vierähtänyt suuri kivi pois.  Mitä opintoihini tulee, ei minun tarvitse aina saada sitä parasta numeroa. Ei se kerro minun todellista osaamistani, jos osaan kertoa asioita juuri siinä tenttitilanteessa, vaan minun pitäisi todella ymmärtää ja oppia ne asiat, jotta pystyn hoitamaan potilaitani mahdollisimman hyvin tulevaisuudessa monien kymmenten vuosien ajan.

Minun ei tarvitse olla täydellinen! En vaadi sitä muiltakaan niin miksi olen sitä vaatinut itseltäni niin monien vuosien ajan. Ikinä ei voinut esimerkiksi myöntää sitä, että kaikki ei ole hyvin. Kun asettaa itselle liian korkeat vaatimukset, ajaa itsensä sellaiseen tilanteeseen, josta ei ihan heti päästä pois. Kroppa kestää kuormitusta tiettyyn pisteeseen asti, mutta mitä sitten kun se alkaa jo ilmoittelemaan sinulle, että nyt mennään liian kovaa. Et huomio merkkejä vaan kaivat itsellesi vielä syvempää kuoppaa, josta on lopulta vaikeampi päästä pois.

Tänä kesänä ja vuotena aionkin oppia nauttimaan asiosta aivan uudestaan ja opetella sanomaan ei. Minun ei tarvitse tehdä kaikkea tai yrittää mielyttää jokaista ihmistä kenet tapaan. Minulla on oikeus hakea omaa tilaa ja myöntää se, kun lautasellani on liikaa tavaraa.

Ainoa ihminen, jota minun pitää miellyttää on minä itse. Minä olen se ihminen, jonka kanssa joudun tai paremmin sanottuna saan elää koko elämäni, joten miksi en sitten nauttisi siitä kaikesta ajasta.

Kisakausi avattu!

Viikko ei alkanut kovin iloisissa tunnelmissa. Allergiat olivat päättäneet pahentua sitten oikein kunnolla ja henkitorveen oli muodostunut kovan yskimisen takia nirhaumia, mikä johti siihen, että yskin välillä verta. Vanhat allergialääkkeet eivät auttaneet enää millään tasolla ja lääkärillehän sitä piti mennä. Lääkkeeni vaihdettiin ja annettiin ohjeita jatkon osalta, mitä en nyt täällä blogissa sen kummemmin ala puimaan. Lääkkeiden tehokkuutta pääsin testaamaan edellisenä viikonloppuna Kivikon SnowParkin rinteissä. Tarkoituksena oli juosta pitkää ja jyrkkää rinnettä ylös mahdollisimman nopeasti mahdollisimman monta kertaa ja merkitä ylös minkälaisia muutoksia tapahtuu hengityksessä ja yleisessä olotilassa. Kokonaisuudessaan juoksin mäen 24 kertaa ylös. Uudet lääkkeet eivät auttaneet tilanteeseen 100% teholla, mutta suunta oli kuitenkin parempaan.

Alkuviikosta tein kovan juoksu- ja lihaskuntotreenin, jolloin olotila oli ihan hyvä hengityksenkin suhteen. Tiistaina oli tarkoitus tehdä viimeinen kova treeni ennen lauantain kisoja, mutta suunnitelmat vähän muuttui.

Keskiviikkona lähdin vetelemään HCR Street Teamin kanssa, jossa olen mukana vetäjänä, intervalleja Eltsun kentälle. Treeninä oli 20min alkuverra, 400m-600m-800m-600m-400m vedot, 20min loppuverra. Ajatuksena oli vetää vedot 50% maksimista, mutta fiilis oli sen verran hyvä, että se suunnitelma lensi metikköön ja annoin mennä ihan fiiliksen mukaan. Jalat toimivat yllättävän hyvin, mutta keuhkot muistuttelivat, ettei se ilma vielä ihan löydä 100%:sti tietään keuhkoihini. Hengitys kuitenkin paranee tietenkin sitä mukaan, kun alennan rasitustasoa.

Kengät ovat vaihtuneet moneen
kertaan treenien välillä.

Kaikkien viikon treenien oli tarkoitus testata uusien lääkkeiden tehokkuutta ja paljon tuli kirjattua tuntemuksia ylös.

Torstaina oli tiedossa kova tehoinen uintitreeni. Huomasin sen, että olen alkanut tiedostamattani jättämään potkut vähemmälle, mikä oli tällä viikolla ihan hyvä juttu ;). Treeneistä selvittiin ja selkä taisi olla ainoa paikka, joka oli ihan jumissa harkkojen jälkeen. Viimeistään torstain treenien jälkeen tajusin, ettei tässä mitään keventelyä tulla tekemään ennen lauantaita ja loppujen lopuksi hyvä niin, että näkee mihin kropasta on kaikkien allergioiden ja rasituksen kera.

Jotta torstain uintitreeni ei olisi ainoa kova treeni, lähdimme tekemään vielä perjantaina pyörälenkkiä. Yhden jalan pyöritystä, perus rullailua ja peesiajoa noin 33-34km/h nopeudella. Kilometrejä mulla kertyi kokonaisuudessaan noin 50km.

Lauantaina olikin sitten aika laittaa numerolappu ekaa kertaa tänä vuonna kiinni paitaan ja katsoa millä tolalla se kunto on tällä hetkellä. Tiedossa oli 5km juoksukisa. Tavoitteena oli pystyä vetemään suurinpiirtein samalainen suoritus kuin viime vuonna, jolloin aikani oli 22:04min (ka 4:24min/km). Jalat tuntuivat yllättävän lennokailta aina 3km asti ja sitten alkoi ongelmat. Happoja ei jalkoihin alkanut kertyä, vaan koivut olivat se tekijä, joka vähän vaikeutti matkantekoa. 3-4km juostiin peltoalueella, jota ympäröi komeat koivut. Pahana siitepölyallegikkona se pätkä oli keuhkoilleni liikaa ja tahtia oli pakko hiljentää.

Päätin kuitenkin juosta mahdollisimman nopeasti pois pelloilta, minkä tiesin helpottavan oloani. 3-4km taittui aikaan 4:40min, johon olen erittäin pettynyt, mutta parhaani tein. 4-5km mentiinkin sitten niin kovaa kuin kropasta lähti ihan vain senkin takia, että tiesin maalissa odottavan vettä, jonka tiesin helpottavan hengittämistäni. Maalissa oltiin ajassa 22:12min, joka on 8sek huonommin kuin viime vuonna (ka 4:25min/km). Tämän hetkiseen juoksukuntoon nähden suoritus oli ihan hyvä, mutta eniten jäi hampaan koloon juurikin tuo 3-4km huono kilometriaika. Jos silloin olisi pystynyt puristamaan hieman lujempaa, olisi viime vuoden aika parantunut. 

Paljon jäi suorituksen puolesta hampaan koloon, mutta parempi niin. Kisakautta on kuitenkin niin paljon jäljellä, että ihan mielelläni parantelen kisa-aikojani kesällä ja syksyllä.

Koko vappu kului minun osalta aikalailla kisatessa ja treenaillen, mikä ei nyt ole varmaan kenellekkään blogiani pidemmän aikaa lukeneelle yllätys ;).

Tänään juoksentelin rennon pitkiksen 5:33min/km keskarilla Viikin pelloilla ja metsiköissä. Huomenna onkin sitten tiedossa ensimmäinen lepopäivä kahdeksaan päivään ja sitten onkin aika kääntää katse seuraaviin kisoihin, jotka ovat jo ensi viikolla.