Loppu.

Viime lauantaina oli viimeinen kisani tänä vuonna. Tunsin jo uidessa sen, että kroppani oli aivan tyhjä. Ei mitään voimaa missään. Vaikka kisamatkat oli todella lyhyet (300-10-3), silti matka tuntui yllättyvän pitkältä. Luulin kehoni ja etenkin jalkojen jo palautuneet maratonista, mutta näköjään niin ei ollut tapahtunut.

Uinti on ollut tänä kesänä murheenkryyni eikä asiaan tullu muutosta Helsinki City Triathlonissakaan. 300m tuli uitua 1:44min/100m, joka on todella hidas vauhti. 1:30min/100m olisin jo ollut tyytyväinen, mutta lauantaina jäätiin jälleen kerran kauas siitä. Talvella kun toi 1:30min/100m ei ollut ihan maksimi tahti joten olisi luullut, että altaassa olisin pystynyt repimään ittestäni vähän enemmän irti.
Ajattelin vaihtoon juostessa, että nyt pääsen näyttämään kunnolla kynteni pyöräilyssä ja antamaan kaikkeni. Vaihdossa tuli kuitenkin sählättyä ihan kunnolla, mikä lisäsi turhan minuutin loppuaikaan.
Kun vihdoinkin pääsin pyörän päälle, kävi todella nopeasti selväksi se, että tänään ei kulje mikään laji. Ei niin ei. Turha siinä yrittää sitten mitään ihmeitä tehdä kun kroppa pistää vastaan kaikilla mahdollisilla tavoilla. Pää kyllä kestäisi, mutta kroppa ei anna milliäkään periksi vaan jarruttaa menoa sen kun kerkiää.

Sain pyöräilyosuudella pari tyttöä kiinni, mutta ei paljoa lohduttanut kun olin tekemässä omaan tasoon nähden surkeaa suoritusta. 

Keskinopeus 27km/h ja risat eli ei mitään kehumista. Viime vuonna yli 30km/h, vaikka olin juuri ollut edelliset kaks päivää kipeenä ennen kisaa. 

Mieltä vähän lämmitti se, että tiesin juoksun olevan enää jäljellä. 3km menee kyllä vaikka ryömien.

Asicsit vaan jalkaa ja eikun menoks. Tsiisus sanon mä. Sen verran kauheelta juoksu tuntu. 

Eka kilometri 4.28min josta vähän yllätyin, koska tuntu, että kipittelisin jotai 6-7min/km, mutta onneks tahti oli vähän luultua nopeempi. Siltikään ei kauheasti lämmittäny kun tahti oli 10km kisatahti. 3km matka pitäis pystyä tykittämään reippaasti nopeempaa. Eipä siinä auttanu jäädä murehtimaan vaan laittaa jalkaa toisen eteen ja kirmailla kohti maaliviivaa. 

Maaliviivalla ei paljon hymyillyttänyt. Ainoa asia, joka sain mut hymyilemään oli tieto siitä, että kisakausi 2015 oli tässä. Takana oli 11 kisaa ja loukkaantuminen, joten olin todella iloinen, että pääsin aloittamaan offseasonin. Alkuperäisestä kisakalenterista jouduin jättämään vain kaksi kisaa pois loukkaantumisen takia, mutta kun kausi alkoi jo huhtikuussa niin henkinen väsymys alkoi painamaan kunnolla maratonin jälkeen. Huonoista suorituksista huolimatta sijoituin Nuorten cupissa kolmanneksi. En koe ansainneeni ollenkaan kyseistä mitallia tai sijoitusta. Kolmas pettymysten kausi takan. Aika miettiä kunnolla missä menee vikaan.

 Tänä vuonna ajattelin pitää hieman pidemmän ylimenokauden ja katsoa miten se vaikuttaa jaksamiseen talvella.

Kisapaikalta tuli ostettua uusi kypärä, joka on kevyempi
 ja paremmin istuva kuin edellinen.

Ylimenokaudella on tarkoitus treenailla sillon kun huvittaa. Jos ei kiinnosta lähteä lenkille niin sitten en lähde. Kroppa ja mieli pääsee kunnolla lepäämään. Tällä hetkellä on tullu treenattua joka toinen päivä, mikä on hyvä lasku verrattuna normaaliin treeniviikkoon.

Tiistaina tuli tehtyä 8km pyramidelenkki.

Blogin päivittämisestäkin saattaa tulla pidettyä taukoa tai en ainakaan ota mitään stressiä siitä tuleeko kirjoiteltua vai ei. Jos on jotain toivepostaus ideoita niin niitä saa tietenkin aina heitellä kehiin :)

HYVÄÄ LOPPUVIIKKOA!!