"Mitä tapahtuu..."

Viime aikoina oon onnistunut luomaan itselleni monta kertaa sellaisen "mitä tapahtuu"-fiiliksen xD
Toisinaan olen itse ollut syyllinen siihen tunteeseen tai sitten joku toinen on aiheuttanut sen mulle.
Tällä viittaan nyt siihen, että satun näköjään olemaan usein paikalla kun jotain hassua ja ei aina niin hassua tapahtuu. Tämän asian tietävät etenkin mun kaverit.

Onhan se hauskempaa kun on treenaamassa ja tapahtuu jotain sellaista minkä jälkeen on vaikea pitää pokka. Aina kaikki kommellukset eivät ole tapahtumahetkellä niin hauskoja, mutta niillekin nauraa parin päivän kuluttua.
...
Edellisin random skenaario tapahtui tiistaina uintitreenien jälkeen suihkutiloissa kun olin suihkussa ja rupesin kattelemaan, että onpas jollain ihan samanlainen pyyhe kun mulla kunnes tajusin, että ei vit** sehän on mun pyyhe. Kävelin naisen luo ja siitä alkoikin oudoin keskustelu pitkään aikaan...

Minä: "Hei sä käytät kyllä nyt mun pyyhettä!!"
Nainen: " unohdin oman pyyhkeen enkä kehannu mennä vuokraamaan pyyhettä"
Ton vastauksen jälkeen oli omat silmät kyllä harvinaisen auki ja mielessä vaan pyöri hyvin yksinkertainen asia, "mitä tapahtuu"-fiilis oli palannut.
Päätin, että tähän asiaa on vaa pakko suhtautua huumorilla ja tokasin "no ehk pitäis itekki ruveta tekee nii et jättää kamoi kotii.Voisha sitä vaik ruveta käymää kaupaski nii et ain vaa "lainaa" rahaa random tyypeilt ku "unohti" lompakon kotiin"
Naisen ilme oli kyllä näkemisen arvoinen ja ojensi nolona pyyhkeen takas ja lähti äkkiä pois.
...
Oon luonteeltani sellanen, että välillä tulee tehtyä asioita todella lyhyen mietinnän jälkeen ja tulos on sen mukaista. Lenkkipolut tuntuu olevan sellainen paikka missä eniten mielikuvitus alkaa laukkaamaan.
Viime syksynä sain yhtenä pimeänä syysiltana "kuningasidean" ja päätin säikäyttää yhen tutun lenkkeilijän. Siis tosiaan oltiin sen jätkän kaa ns. moikkaus asteella eli moikattii aina ku nähtiin lenkillä. Ikinä ei oltu puhuttu mitään mut sil hetkel toi mun "kuningasidea" tuntu vaa aivan loistavalt hommalt. Niin mä sitten menin puun taakse kun huomasin, että siltähän se tuttu kirmailija tulee. Just oikealla hetkellä pomppasin puun takaa ja sain säikäytettyä hänet. Omaksi onnekseni sain todeta, että kyseisellä jätkällä on äärimmäisen hyvä huumorintaju ja hän nauroikin koko asialle.
En osannut odottaa, että mun säikäyttämisidea tulis ja potkasis omaa nilkkaa.
Todellaki siis mähän en tykkää siitä, että mua säikytellään, mutta näköjään nautin muiden säikyttelemisestä. Hahaha!!
Olin yks päivä lenkillä ja tapani mukaan kuuntelin musaa ja muun maailman tiedostus oli aika minimaallista kunnes kuulen, että joku alkaa huutamaa mun takana ja yhtäkkiä joku tarttuu mua takaapäin hartioista kiinni. Tän tytön eka reaktio on tietenkin iskee kyynerpäällä takana olevaa henkilöä, sen verran hapkidotaidot on vielä mielessä, mutta onnekseni jätkällä on todella hyvä reagointikyky enkä sitten loppujen lopuksi lyönyt häntä.
Todettiin siinä puolin ja toisin, että "game on!!" ja sen jälkeen loppu syksyllä kaikilla lenkeillä sai olla varuillaan, että milloin kyseinen jätkä hyökkää metsästä tai saa mut säikytettyä jollaki muulla tavalla. Kummatki tuntu käyttävän aika paljon mielikuvitusta siihen, että saa säikytettyä toisen mahdollisimman hyvin xD. Lenkille lähtöön tuli ihan erilainen motivaatio kun oli tavallaan "lenkkikaveri" hahahaa... Nämäkin hauskat säikyttelyt loppu siihen kun kyseinen jätkä muutti toiselle paikkakunnalle :(
...
Itse puolestaan olen aiheuttanut toiselle henkilölle "mitä tapahtuu"-fiiliksen edellisen kerran viime lauantaina kun menin bussiin ja istuin henkilön viereen ja olin aivan varma, että hän oli yksi tuttuni. Siinä selittelin niitä näitä kunnes yhtäkkiä itsellenikin valkeni, että puhuinkin ihan tuntemattomalle ihmiselle. Siinä ei auttanu muu kuin yrittää hoitaa tilanne itselle mahdollisimman arvokkaalla tavalla XD Rupesin miettimään, että onpahan henkilöllä jotain hauskaa kerrottavaa kavereillensa, hahah!
...
Mulle on tapahtunut niin paljon kaikenlaisia hauskoja kommelluksia, että kaverini onkin keksinyt hienon tavan aina kuvailla niitä. Jos teen jotain tyhmää niin saan vastaukseksi " toi o taas niit #vainkatjajutut"
...
Kuten alussa sanoin kaikki asiat eivät ole kuitenkaan ollu kivoja. Myllyssä treenatessa mulle tuli kerran juttelemaan ennestään tuntematon henkilö ja en ite oikein ollut mielissäni kyseisestä keskustelusta, koska henkilö tuli keskeyttämään treenini eikä pyynnöistäni huolimatta jättänyt mua rauhaan. Parin päivän päästä henkilö pyysi mua fb kaveriks ja  ihmetys alkoi, koska en ollut edes kertonut hänelle ikinä mun nimeä. Stalkkerihan siitä henkilöstä lopulta kuoriutui, mutta siihenkin suhtauduin ihan oman mielenterveyteni takia mahdollisimman pitkälti huumorilla. Päätin, että niin kauan kun en koe oloani uhatuksi annan asian olla. Kun stalkkaus oli jatkunut noin kuukauden tapahtui jotai sellaista mikä sai niskakarvat pystyyn ja päätin, että nyt on asian loputtava. Kaverin avustuksella sain henkilön vihdoinkin tajuamaan, etten halua olla hänen kanssaan missään tekemisissä.

Tää ilme on mun naamalla monta kertaa päivässä XD

...

Hyvä ystäväni tokaisi tänään: "Elämä pitää ajatella yhtenä isona vitsinä!" ja kun rupesin ajattelemaan asiaa tarkemmin niin niinhän se menee. Jos koko elämän elää vakavamielisenä niin onko siinä mitään järkeä. Ehkä jonkun mielestä on ja jonkun toisen mielestä ei. Mä ainakin tykkään mielummin nauraa kuin itkeä tai olla vihanen, joten asioihin suhtaudun tiettyyn pisteeseen asti täysin huumorilla.

Elämää ei pidä ottaa niin vakavasti! Hymyilkää! Naurakaa! Nauttikaa!

Tätä mietin päivittäin. Hahaha!!