Go Expo ja elämän pienet ilot

Vaikka teinkin itselleni lupauksen neljä viikkoa sitten, että maaliskuun 17.päivään asti keskityn täysin opiskeluun ja treenaamiseen niin oonhan mä totta kai onnistunut haalimaan ittelleni kaikkea muutakin tekemistä. Vaikka olen saanut pidettyäkin pääfokuksen treenauksessa ja opiskelussa, on ollut kiva puuhata välillä jotain aivan muuta. Kun puhun treenuksesta tarkoitan sillä automaattisesti triathlontreenejäni ja esim joogan lasken muuksi tekemiseski XD. On tullutkin joogailtua iha mukava määrä ja toiseksi lempilajiksi on taas näin keväällä noussut tanssiminen. Tanssiessa ei todellakaan tuu ajateltua mitään derivaattoja tai englannin kielioppia!! Hyvää nollausta siis.

...

Nyt itse asiaan. Otsikon perusteellakin voi jo päätellä, että Go Expo-messut saattaa kuulua mun tän viikon ohjelmaan ja niinhän ne kuuuluukin. Tänä vuonna tuun viettämään suurimman osan ajasta meidän seuran ( Helsinki Triathlon) pisteellä ja parhaani mukaan pyrin vastaamaan kaikkien kysymyksiin eli ei muuta kuin puhumaan triathlonista tai ihan jostain muusta. Mut löytää siis Helsinki Triathlonin pisteeltä perjantaina 12-19. KAIKKI VAAN MOIKKAAMAAN!!

...

Toinen asia, joka on ollut paljon mielessä tällä viikolla on se, että olen pikku hiljaa alkanut oppia nauttimaan elämän pienistä iloista. Instagramissa olen ollut noin vuoden tai alle (en kirjoittanut kalenteriin merkintää silloin kun alotin XD), enkä ikinä ajatellut, että kuvillani olisi sen suurempaa merkitystä kenellekkään vaan aikalailla sen suurempia tarkoitusperiä olen kuvia sinne laitellut.
Tällä viikolla kuvaani kommentoitiin aivan ihanalla tavalla!! En olisi ikinä osannut kuvitella, että joku minulle ennestään aivan tuntematon henkilö näkee minut tuolla tavalla kuin minua kuvailee ja että saa motivaatiota kuvistani, mutta on ihana kuulla, että näin on ja olen todella otettu hänen sanoistaan.

Viime aikoina olen saanut muutenkin ennätyksellisen paljon iloisia kommentteja ja viestejä seuraajiltani ja se on tehnyt minut äärimmäisen iloiseksi. 

Oon pitäny itteäni aina "vähän" outona tyyppinä, mutta nyt olen alkanut ymmärtämään sen, että "hei ehkä se on se mun vahvuus kun olen (kavereiden mielestä ainakin) hyvällä tavalla outo".  Eihän siitä mitään tulisi jos yrittäisin muokata itseäni muiden mielipiteiden mukaan. Ihan sama oletko nero, urheilullinen, outo tai jotain muuta kunhan OLET OMA ITSESI!!

Olen oppinut iloitsemaan toden teolla elämän pienistä iloista. Mulle niitä on esim. se että saan nukkua seiskaan, nähdä kavereitani, tehdä sitä mitä rakastan ja olla osallisena monissa upeissa jutuissa. Pienistäkin asioista oppii kummasti nauttimaan, vaikka ne vaikuttaisi tosi turhilta asioilta.

...

Loppuun vielä vähän tilannepäivitystä mun treenauksen suhteen. Kisakauteni korkkaan 14.4 eli ihan tuota pikaa, mutta ensimmäinen vähän suuremman merkityksen omaava kisa on kuitenkin "vasta" 9.5 ja tällä tarkoitan Sandis trail sprinttiä. Maastojuoksu on mulle vähän vieraampi laji jasen takia odotan innolla tuota kisaa. En todellakaan tule olemaan kärkiryhmässä, eikä se olekkaan tarkoitus, koska ideana olisi palautua hyvin ennen heti seuraavalla viikolla juostavaa Helsinki city runia. Sandiksessa olisi kuitenkin tarkoitus vetää ns.kovempi treeni ja kattoa mihin sen hetkinen vauhti riittää. Mitään kuuta taivaalta en lähde tavoittelemaan, koska kisakauteni todellakin loppuu vasta elokuun lopussa, joten kuntopiikin ajoitusta ei ole tarkoitus tehdä jo toukokuussa vaan mielummin haluan, että se ajoittuu sm-kisoihin tai kesäkuun loppuun. 

Juoksu kulkee jo yllättävän hyvin...

Onhan se kiva, että pystyy tekemään ylä pk-sykkeillä sellaisia lenkkejä, joiden keskivauhti alkaa nelosella ( noin 4:30-4:50min/km). Viime vuonnahan kisavauhtini oli 4:30min/km, mutta tämän vuoden tavoitteena ois saada se mahdollisimman lähelle nelosta, mutta ainakaan Santahaminan kisassa se ei tule onnistumaan. Kunhan selviää siitä hengissä ja ilman loukkaantumisia, hahah!!

Tasapaino treeniä

 Pyöräilynkin suhteen on asiat edistynyt aivan sairaan paljon. Keskari peruslenkeillä on noussut 30km/h paremmalle puolelle ja kadenssiakin olen saanut nostettua ja iloisinta on se, että voimantuottoni on alkanut jakautumaan 50-50 eli kumkin jalka on yhtä "tuore" juoksemaan lähdettäessä.

Alkaa reisissä löytymään poweria, mutta töitä riittää vielä

Uinnissakin on tapahtunut edistystä ja se on kaikista lajeista mulle se vaikein ja sen takia pienikin kehitys on todella suuri asia. Sprintti matkalla uidaan niin lujaa, että saa kyllä tehdä tosissaan töitä jos haluaa pysyä kärkiryhmän peesissä ja taistella paremmista sijoituksista.

Avovesiuinti odotellessa

Pieni shokkihan siinä meinas tulla kun näin maaliskuun treeniohjelman. Sen verran tehoja nostettiin, että saa alkaa jo tykittämään ihan tosissaan treeneissä kuin treeneissä. Ohjelman ekat uintitreenit oli kyllä paperilla paljon pahemman näköset kun ne sitten loppujen lopuksi oli. 3300metriä täyttä tykitystä ja alkulämpän jälkeen sarja alotettiinkin mukavasti 3x4x100m vedoilla, jotka tehtiin nousevalla teholla. Treenit sitte vielä lopetettiin ihanasti 6x50m täysii uintaviin vetoihin. En aio todellakaan valittaa siitä, että treenit ois liian raskaita, koska sen verran korkealla on tavoitteet, että niitten eteen olen valmis tekemään kaiken vaadittavan työn!!

...

MUISTAKAA NAUTTIA ELÄMÄN PIENISTÄ ILOISTA JA HYMYILLÄ!!