Näin kaikki alkoi

Mua pyydettiin kertomaan siitä minkälainen urheilutausta mulla on ja mikä sai mut innostumaan triathlonista, joten availen tässä postauksessa vähän noita asioita. Kaikkien alla mainittavien harrastusten lisäksi olen harrastanut myös luovaa tanssia, josta ei nyt ole niin paljon kerrottavaa xD

Jos nyt oikein muistan niin ensimmäinen harrastukseni taisi olla yleisurheilu tai no voisi sanoa, että pikajuoksu. Valmentaja kertoi jokaiselle treeneissä, mitä lajia milläkin kerralla treenataan ja mulle sanottiin melkein poikkeuksetta "sä juokset". Muut hyppäs pituutta tai harjotteli korkeushyppyä, mutta Katja juoksi. Muistan ikuisesti Vuosaaressa pidetyt treenit, jossa mut laitettiin tekemään mäkivetoja ja olin tuolloin reippaasti alle 10v. Ei mikään ihme, että mäkivedot kuuluu näkyään mun lempitreeneihin XD. Lopulta kuitenkin kävi niin, että kyllästyin tai ehkäpä oikeastaan suutuin siitä, että mut laitettiin aina juoksemaan, joten ylesiurheiluharrastus jäi siihen. Totta kai mulla oli kivojakin hetkiä juostessa, mutta en pitänyt siitä, etten saanut kokeilla muita lajeja, vaan  treenit alko aina näin: "Tänään treenataan korkeushyppyä, mutta Katja juoksee 5 kertaa kentän ympäri". "Tuskaa" helpotti kuitenkin se, että kisoista tuli voittoja eli näköjään valmentajat näki mussa jotain pikajuoksijan lahjoja, hahahah! Yleisurheiluharrastus loppui kuitenkin lyhyeen.

Pikajuoksun jälkeen tais olla purjehduksen vuoro tai tarkemmin Jolla-kurssi. Meillä on purjevene ja vanhemmat halus, että me lapsetkin innostuttaisiin purjehduksesta, joten ne tyrkkäs mut ja mun siskon Jolla-kurssille. Hhmm mites tän asian nyt sanois. Olin vähän liian pieni kyseiselle kurssille ja kärsivällisyys puuttui. Muistan ne purjehduskerrat hyvin, kun piti harjoitella luovimista eli vastatuuleen purjehtimista. Noh enhän mä luovimisesta mitään ymmärtänyt vaan väkisin veivasin peräsintä ja puskin suoraan vastatuuleen XD. Sen verran Jollalla sähläsin, että taisin purjehtia välillä jopa väärinpäin, hahhaah! Nykypäivänä purjehtiminen sujuu hitusen paremmin :)

Jollailun jälkeen alko kaksi pitempi aikaista harrastusta, jalkapallo ja joukkuevoimistelu. Lopulta tuli se tilanne, että piti valita kumpaan keskittyy enemmän ja niin joukkuevoistelu vei voiton. Jalkapalloa harrastin muistaakseni yhteensä 3 vuotta. Joukkuevoimistelu jatkui hitusen pitempään, 8vuotta. En vieläkään oikein tiedä, mikä mua voimistelussa viehätti, mutta näköjään kuitenkin joku iso asia kun sitä 8 vuotta harrastin. Mua valmensi kaksi oikein loistavaa valmentajaa ja heille kuuluu iso kiitos siitä, että muistan ja myös venyttelen vieläkin aktiivisesti. Hyvästä tasapainosta ja notkeudesta on ollut triathloninkin parissa paljon hyötyä. Voimistelu kuitenkin loppui siihen, että meidän joukkue alkoi kutistumaan aikalailla ja oma polvi rupesi vähän vihoittelemaan.

Vielä menee spagaatit, vaikka tästä kuvasta onkin jo suhteellisen pitkä aika

Voimistelun loputtua tuntui, että putosin ihan tyhjän päälle ja tuli "paineet" keksiä uusi harrastus, koska en osaa olla urheilematta. Lopulta menin siskon perässä Hapkidoon (eräänlainen itsepuolustuslaji). Hapkidon ohella aloin kiinnostumaan kestävyysjuoksusta ja aloin treenaamaan ensimmäistä puol maratoniani varten. Hapkidossa etenin aina kolmannelle vyölle asti, mutta stoppi tuli siinä kun kummassakin sääressäni todettiin rasitusosteopatia eli alkavat rasitusmurtumat. Kaksi puol maratonia olin jo ehtinyt ennen rasitusosteopatiaa juosta, mutta nälkä oli kasvanut syödessä ja yksinkertaisesti olin alkanut juosta liian suuria viikkomääriä, eikä jalkani sitä kestänyt. Jalat ei kestäny ollenkaan tärähtelyä, joten Hapkionkin piti jäädä telakalle ainakin 11 viikoksi, mutta lopulta koko harrastus jäi.

Kuva ekalta puol maratoniltani. Aika tais olla 2:06h

Tokaa puol maraa varten treenausta. Menossa 21km lenkki,
 joka kulki jo aikaan 1:47h

Rasitusosteopatian aikana tajusin sen,

ettei mun jalat tule ikinä kestämään pelkästään kestävyysjuoksua. Äiti sitten ehdotti, että mitäs jos kokeilisin triathlonia. Oon aina pyöräillyt ja juoksu sujuu kunhan treenaan fiksusti. Ainoa este oli mun vesipelko. Heh, aika olennainen osa triathloniassa on toi uiminen, joten vähän epäilytti. Oon kuitenkin luonteeltani sellainen, että jos johonkin ryhdyn niin myös teen sen, joten päätin kokeilla triathlonia ja eikun mars mars mereen harjoittelemaan vapaauintia. Sanottakoot, että ekat kerrat olivat aika tuskaisia. 10metriä pystyin uimaan ja sitten piti pitää vähän pitempi sykkeen tasaus hetki. En kuitenkaan luovuttanut vaan jatkoin treenaamista. Nyt menee helposti altaassa 5km ja viime kesänä uin Seurasaaren ympäri eli noin 4km. Osoittaa sen, että jos ei luovuta, kaikki asiat on saavutettavissa!!

Tällä hetkellä on menossa toinen vuosi täyttä triathlon treeniä. Perjantaina oli vuorossa oikein mukavat 8x400m vedot. Päätin tehä ne vielä massakentällä eli lisäsin vähän haastetta. Kaikista mutinoista huolimatta treeni meni oikein hyvin ja 4.00min/km tahti tuntui jopa hitaalta :O. Eilen oli vuorossa taas viikottaiset uinnin ryhmätreenit ja ei ollut ihan kaikista helpoimmat treenit. 10min alkuverkka ja sen jälkeen 15x100m vetoja eri tehoilla. Kun oltiin tehty 10 vetoa, valmentaja sanoi: "nyt alkaa pääsarja" sillai hmm mitä noi edelliset 10 vetoo sit oli ollu. Alkuverkkaa? HAHHAHA!! Kaikista vedoista selvittiin ja sen jälkeen oli enää tiedossa 2x200m niin, että 25m kovaa ja 75m rennosti. Lopuks vielä tottakai loppuverkka. 

Viikon kruunasin täydellisessä säässä pyöräillen kolme tuntia. Siis sää oli kaikkea muuta kuin täydellinen! Vettä tuli kaatamalla koko lenkin ajan ja en muista millon oisin palellu yhtä paljon. Suoritin lenkin kuitenkin kunnialla läpi ja kohmeisilla sormilla vaihdoin pyöräilykengät vielä juoksukenkiin ja vetäsin vähän pk-juoksua ja pari kovaa vetoa. Kyllä tollasen lenkin jälkeen osaa arvostaa aurinkoisia päiviä ihan eri tavalla! Huomenna jatkuu normisti treenit kisoja varten ja ens viikon lauantaina onkin vuorossa ensimmäinen tärkeämpi kisa. Katotaan miten nopeesti pystyy tää tyttö kipittelemään 5km.

HYVÄÄ ALKAVAA VIIKKOA KAIKKI!!