Kohti kevättä

Kuluva vuosi on tähän asti ollut jo hyvin erilainen verrattuna edellisiin. Vietin tammi-helmikuun oikeastaan kokonaan Kotkassa opintojeni takia ja nyt vasta alkaa kunnolla taas pääsemään arkirytmiin kiinni täällä Helsingissä.

Helmikuun lopussa oli Helsinki City Runin Street teamin Kick off -tilaisuus, johon onneksi kerkesin Kotkasta mukaan.

Olen siis nyt toista vuotta Street teamin toiminnassa mukana. Tilaisuudessa saimme paljon tietoa HCR:nin yhteistyökumppaneista ja eniten itse ainakin odotin New Balancea. Heidän kenkiään olen käyttänyt jo muutaman vuoden ajan treeneissä ja nyt olisi tarkoitus hommata myös kisakengät samalta merkiltä, vaikka tänä vuonna ei varmaankaan tule ihan kauheasti kisattua edellisvuosiin verrattuna.

Toinen yhteistyökumppani, jonka tuotteita pääsimme testaamaan, on Ice Power. Jokunen vuosi sitten sain pahan allergisen reaktion juurikin Ice Powerin suihkutettavasta kylmägeelistä, joten hieman varautuneesti suhtauduin tuotteisiin.

Testiin pääsi Ice Powein kylmälaastarit. Tarkoituksena on siis laittaa laastarit hoitoa vaativan kohdan päälle ja antaa niiden olla siinä niin kauan kuin tehoa riittää eli noin 6h. Ensimmäinen positiivinen yllätys ole se, että Ice Powerille ominainen voimakas haju ei todellakaan käynyt liian pahasti nenään laastareista. Toinen asia mikä yllätti oli se, että laastarit oikeasti tehosivat, eivätkä aiheuttaneet allergista reaktiota. Enkä todellakaan sano näitä asioita sen takia, että minun olisi pakko! Atoopikkona olen erityisen tarkka sen suhteen, mitä iholleni laitan. Ihan tarpeeksi monta kertaa ollaan oltu kortisonikuurilla ihottumien yms takia. Itse tykkäsin laastareista juurikin sen takia, että eivät aiheuttaneet testatessa minkäänmlaista reaktiota iholle ja haju on paljon miedompi kuin esimerkiksi suihkutettavassa kylmägeelissä.

(Helsinki City Runilla on paljon muitakin yhteistyökumppaneita, joiden tuotteita pääsemme testaamaan, mutta ne tulevat näkymään myöhemmin täällä blogin puolella ja varmaankin myös Instagramissa.)

Kylmälaastareiden kautta päästäänkin sitten minun tämän hetkiseen treenaamiseen. 

Kuten edelliseessä postauksessa kerroin, lähtökohdat treenaamiselle eivät ole olleet parhaimmat tänä talvena. Tilanne on kuitenkin mennyt koko ajan parempaan päin ja keskiviikkona sainkin jo hetkellisesti luvan alkaa treenaamaan taas täyspainotteisesti, mutta sitä iloa ei kauan kestänyt kun selvisi, että testieni kanssa oli käynyt pieni kämmi. Nyt siis pitää vielä malttaa ottaa rauhallisesti ja keskittyä enemmän muuhun kuin treeneihin. Vaikka välillä tilanne saakin mielen mustaksi niin yritän itselleni joka päivä muistutella, ettei tämä tilanne ole todellakaan ikuinen. Nyt kun jaksaa hoitaa itsensä kuntoon niin ensi vuonna viimeistään pääsee taas rikkomaan omia ennätyksiään niin triathlonissa kuin muissakin lajeissa.