Kohti aallonharjaa

Vantaa Triathlonin jälkeen oli mieli pari päivää todella maassa, eikä oikein huvittanut miettiä, miten mahtaisi Himoksella oikein käydä. Tiistaista lähtien sain tehtyä oikein hyviä treenejä ja tuntui, että ehkä se tatsi uintiinkin alkaa löytymään. Luotto omaan tekemiseen nousi hitusen, mutta silti pidin odotukset todella matalina.

Perjantaina lähdimme perheeni kanssa ajamaan kohti mökkiämme ja sieltä oli tarkoitus sitten ajaa lauantaina Himokselle.

Sää mökille saapuessa oli oikein ihana ja hyvin pystyi keskittymään tulevaan kisaan.

Lauantaina kello soikin jo 5.00 ja kuuden aikoihin lähdettiin ajamaan kohti Himosta. Perillä oltiin hyvissä ajoin, eikä missään vaiheessa tullut kauhean kiire. Oma lähtöni oli 9:05. Veden lämpötilaksi ilmoitettiin 15 astetta, joka on mulle juuri sopiva. Ei liian kylmä, eikä kuuma. Uinnissa oli yllättävän ruuhkaista, mutta löysin kuitenkin nopeasti paikkani, mutta sitten tapahtui jotain outoa. Ihan yhtäkkiä käsistäni katosi voima ihan kokonaan. En saanut vetoihin yhtään voimaa ja käsiä hapotti niin perkel**sti. Ei auttanut muu kuin uida jalka painotteisesti. Kirosin koko uinnin ajan sitä, että taas rysähtää koko suoritus jo ensimmäisessä lajissa, mutta maaliin asti menisin, vaikka sitten pää kainalossa. Uinnista rantauduttuani lähdin juoksemaan kohti vaihtopaikkaa niin totta kai jo siinä vaiheessa ilmeni jo toinen pieni problemo. En meinannut saada märkäpuvun hihoja pois päältäni. Sormissa ei ollut lainkaan voimaa. Kädet eivät olleet kohmeessa tai mitään, mutta ei vain meinannu lähteä märkäpuku irti. Lopulta vaihto oli ihan ok ja pääsin pyörän kyytiin.

Ajoin ekalla kierroksella kolme tyttöä kiinni ja kahden tytön kanssa saatiin hyvin aikaiseksi vuoroveto. Pariin kertaan kiihdyttelin oikein kunnolla ja sainkin tyttöihin eroa, mutta minään kerta en uskaltanut lähteä täysin yksin polkemaan vaan jättäydyin tyttöjen peesiin.

Jaloissa tuntui riittävän voimaa ja koko pyöräily meni tooooodella helposti peesatessa. Juuri vaihtoa enne saatiin vielä kaksi tyttöä kiinni. Tokassakin vaihdossa sähläsin hieman. Itse vaihto meni TODELLA nopeasti, mutta sitten kävikin niin, että lähdin juoksemaan väärään suuntaan. Onneksi en ehtinyt kauhean kauaa juoksemaan ennen kuin mulle asiasta huomautettiin. Kisajärjestäjille palautetta voisi antaa yleisesi huonosta kisaajien informoinnista, mutta kaikkien harhaan juoksujen jälkeen löysin kuin löysinkin tieni ulos vaihtoteltasta. 

Juoksu ei lähtenyt ihan parhaimmalla mahdollisella tavalla liikkeelle. Rentous ei tuntunut löytävän tietään mun jalkoihin koko juoksun aikana niin sai siinä sitten kipitellä tukkosilla jaloilla.

Juoksu oli todellinen perussuoritus. Ei huonoin, mutta ei todellakaan paraskaan. Positiivista on se, että jokaisen kilometrin tahti alkoi nelosella. Juoksureitti oli oikein mukava ja melko tasainen niin ei ainakaan maasto aiheuttanut lisähaasteita. Juuri maalia ennen oli koko reitin raskain mäki, mutta eihän sillä enää siinä vaiheessa ollut mitään väliä kun maali 10metrin päässä ni sen matkan, vaikka ryömii väkisin.

Maalia kohti

Kokonaisuutena suoritus oli perustasoa tai oikeastaan vähän perustason alapuolella. Vantaa Triathloniin verrattuna aika parani kuusi minuuttia ja siihen oon todella tyytyväinen. Aikaan itsessään en ole tyytyväinen, mutta se, että kulki paremmin kuin Vantaalla, on todella ilahduttava asia.

Keho on alkanut hyvin palautumaan ylirasituksesta ja motivaatiokin on palautunut entiselle tasolleen eli tästä on todella hyvä jatkaa! Nyt alkoin pieni kisatauko ja pystyn keskittymään täysin treenaamiseen. 

Mukavaa viikkoa kaikille!!