Tänäkin vuonna taitaa käydä niin, että en pysty tekemään kokonaista kisakautta. Vasemassa jalkaterässäni on ilmennyt vaiva, joka estää minua juoksemasta ja pyöräilemästä, joten triathlonissa ei jää montaa lajia (uinti) jäljelle. Aerobinenkunto lähtee pian varmasti laskuun, mutta lihaskunnosta sentään pystyn edes jotenkin pitämään kiinni. Keppien kanssa olen kävellyt nyt päivää vaille viikon ja ainakin toinen keppipainotteinen viikko tiedossa.
***
Jokainen kokee elämänsä aikana enemmän tai vähemän pettymyksiä. Tärkeintä kuitenkin on se miten ne käsittelee. Jääkö märehtimään pitkäksi aikaa vai päättääkö päästä asian yli ja jatkaa elämää entistäkin vahvempana. Kukaan ei pysty elämään niin, ettei ikinä kohtaisi minkäänlaisia pettymyksiä. Se on mahdotonta! Itselläni pettymykset tulevat usein urheilun saralla, koska 65% elämästäni pyörii triathlonin ympärillä. Viimeiset kolme kisakautta ovat olleet enemmän tai vähemmän rikkonaisia loukkaantumisten takia. Joka kerta olen kuitenkin noussut ylös kuopasta ja jatkanut tähtien kurottelua.
***
Mitä tehdä sitten kun pettymys kohtaa juuri sinut? Mieti miksi pettymys aiheuttaa sinulle niin paljon mielipahaa. Mitä tärkeämpi asia, sitä suuremmin pettymykset vaikuttavat sinuun. Oli kyseessä sitten parisuhde, opiskelu tai urheilu niin pettymykset voivat olla ihan yhtä suuria. Itselleni urheiluun liittyvät kolahtavat aina pahiten. Jokaisen loukkaantumisen kohdalla alan miettimään, onko triathlon sittenkään minua varten. Kannattaako minun nähdä joka talvi sama vaiva kisakunnon saavuttamiseksi jos jokainen kesä päättyy yhtä suureen pettymykseen.
Joka syksy kuitenkin päätän ylimenokauden jälkeen, että jatkan unelmieni tavoittelua. MIKÄÄN EI TULE HELPOLLA!! Ja sen olen tajunnut kantapään kautta.
Pettymykset opettavat siihen, ettei mitään pidä pitää itsestäänselvytenä!
 |
Vielä en ole kuitenkaan valmis luovuttamaan tämän vuoden kisakauden suhteen! Puolen toista viikon treenitauko ei ole ihan järkyttävän pitkä aika ja jos vain järkevästi jalkani kuntoutan niin pystyn ehkä juoksemaan tänä vuonna elämäni ensimmäisen maratonin. Aikatavoitteen olen jo heittänyt alas kielekkeeltä, enkä siis lähde hakemaan mitään 3.30 aikaa mitä varten treenasin.
MAALIIN! Siinä on loppu kauden tavoite jokaisessa mahdollisessa kisassa.
***
Se miten käsittelee pettymykset ja epäonnistumiset määrittelee minkälainen olet. Oletko taistelija vai luovuttaja? Mutta missä sitten menee taistelun ja tyhmyyden raja? Jos keskeytyt kisan niin oletko automaattisesti luovuttaja? ET! Osa antaa periksi helpommin kuin toiset eikä siinä ole mitään vikaa, mutta jos oikeasti haluaa jotain saavuttaa niin on oltava valmis menemään betoniseinän läpi. Kun kaikki sanovat sinulle, ettet pysty siihen, niin sisuunnut siitä ja näytät epäilijöille sen miten väärässä he olivat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti