Urheilu ei sujunu totuttuun tapaan ja muutkin asiat elämässäni alkoivat ottaa askeleita kohti outoutta. Normaali unirytmi minulle on sellainen, että menen viimeistään 22:30 nukkumaan ja heräilen arkipäivisin 5:30-6:00 välillä, mitäs muutakaan kuin treenaamaan.
Viime viikkoina nukkumaanmeno kuitenkin alkoi liukumaan lähemmäksi puoltayötä ja kun herätys on kuitenkin samaan aikaan kuin muulloin, väsymys oli taattu.
Kysymys ei ollut siitä, ettenkö olisi voinut mennä nukkumaan aikaisemminkin, mutta kun uni ei tule niin se ei tule. Unet olivat muutenkin todella katkonaisia ja sitten tuli nukahdeltua päivän aikana sinne sun tänne.
Mieliala alkoi laske. Seinät tuntuivat kaatuvat päälle, kaikki oli huonosti, purkasin pahaa oloani lähipiiriini, en pystynyt keskittymään opintoihin kunnolla ja jälleen kerran pääsin siihen pisteeseen, että aloin pohtimaan sitä, että onko minulla todellisuudessa mitään mahdollisuutta kehittyä hyväksi triathlonistiksi vai onko yritykseni tuhoontuomittu.
Onneksi valmentajani myös huomasi sen, että treeneissä ei oikein sujunut ja määräsi minut vähintään viikon kestävälle täysin treenittömälle jaksolle. Treeninä on olla treenaamatta. Viimeksi olen viettänyt yli kaksi päivää kestävän tauon treenaamisesta viime vuoden syys-lokakuussa. Urheilu ja etenkin triathlon on minulle yhtä suuri osa elämääni kuin perus arkitoimet, kuten syöminen tai hampaiden pesu, joten tiesin treenitauon tuottavan ongelmia etenkin henkisesti. Mitä tekisin kaikella sillä ylimääräisellä ajalla? Vastaus oli helppo: en mitään. Turha ottaa lisästressiä siitä, että pitäisi olla koko ajan menossa vaan keskityn täysillä siihen, että kroppa pääsee palautumaan ja on enemmän aikaa paneutua opintoihin.
Olen luonteeltani ihminen, joka pystyy kehittämään itselleen stressin melkein mistä vaan. Se on sekä hyvä että huono asia. Stressatessani panostan asioihin entistä enemmän, mutta terveyden kannalta jatkuva stressaaminen ei ole hyvä. Unenlaatu heikkenee, hormonitoiminta häiriintyy, tulee ärtyneemmäksi, mieliala laskee, keskittymiskyky huononee ja muutenkin asiat ahdistavat normaalia enemmän.
Ensimmäiset päivät treenitauosta meni oikein hyvin, enkä oikeastaan kiinnittänyt siihen huomiota, että ei tarvinut lähteä kohti hallia missään vaiheessa päivää. Neljäntenä päivänä kuitenkin alkoi se mitä pelkäsi, palo päästä treenaamaan. ''Jos sitä tekisi vain jonkun pienen lihaskuntotreenin tai kävisi tekemässä rennon juoksulenkin?'' EI. Oli vaan pakko hokea itselleni sitä, että nyt on maltettava jos haluaa onnistua kisakaudella.
***
Kroppani on joutunut pieneen ylirasitustilaan tai no voidaan tässä tilanteessa puhua jo alkavasta ylikunnosta. Syke ei noussut, vaikka yritin kuinka kovasti päästä kovempaa. En hikoillut totuttuun tapaan, enkä hengästynyt. Lihaksistossa on meneillään tulehdustila ja kroppa käy muutenkin hyvin paljon ylikierroksilla. Syitä moiselle voi miettiä vaikka kuinka monta tuntia. Juu olen voinut urheilla astetta liian kovaan, mutta se minkä takia treenit ovat kuormittaneet kroppaa totuttua enemmän johtuu siitä, että en ole osannut laskea muun elämän tuomaa stressiä kokonaiskuormitukseen mukaan.
Treenitunteja ei ole nostettu radikaalilla tavalla.
Elämässäni on tapahtunut viime aikoina paljon asioita, joita en ala täällä blogin puolella puimaan.
En osannut arvioida sitä yhtään, miten paljon ''vain'' henkisesti kuormittavatkin asiat voivat vaikuttaa koko kehon toimintaan. Kun pää ei ole enää jutussa 100% mukana niin alkaahan se kroppa pikku hiljaa käymään varavirralla. No, mutta kaikesta viisastuu.
***
Tätä tekstiä kirjoittaessa viestän treenitaukoni viidettä päivää ja vielä olisi ainakin kolme päivää jäljellä. Tänään tajusin ensimmäistä kertaa, miten tärkeä asia triathlon minulle todellisuudessa on. Koko identiteettini rakentuu omalla tavallaan urheilun ympärille. Jos en itse pysty niin paljon treenaamaan, palo päästä valmentamaan ja olemaan muulla tavoin urheilun parissa kasvaa. Palo päästä treenaan on tällä hetkellä äärimmäisen kova, mutta pitää vain pystyä ajattelemaan kokonaiskuvaa ja ymmärtää se, että tässä tilanteessa lepo ei tee mitään muuta, kuin vaan kehota kuntoani. Onneksi kuitenkaan kaikki liikunta ei ole kiellettyä!
